Nostalgia ohje huhtikuulta 2006. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin tuon ihanan voisen kastikkeen tekoon. Tunnustettakoon samantien, etten ole sen koommin tehnytkään. On sen verran tuhtia tavaraa. Olisikohan tuo jo tähän mennessä mahtanut sulaa sen verran, että pääsiäisen alkupaloiksi tekisin? :)
Tuolloin kommentoin kastiketta näin: "Helppo tehdä, mutta voin määrä kauhistuttaa. Laitoin "vain" 200g normaalisuolaista voita, jolloin suolaa ei missään nimessä tarvitse lisätä. Jos käyttää suolatonta voita, niin silloin toki. Pippurina ripaus valkopippuria. Minulla aika voimakasta valkoviinietikkaa, joten 1rkl olisi riittänyt. Todella hyvää tuoreen parsan ja isojen katkarapujen kanssa. Vapuksi voisi tehdä uudelleen vaikka jättikatkarapujen kera. Mitään rasvaista kalaa en suosittele.
Ai niin, ilmeisesti on olemassa kahta koulukuntaa, miten valmistaa valkoviini-voikastiketta eli toisen mukaan sipuli siivilöidään liemestä pois ja toisen mukaan se jätetään kastikeeseen. Itse tykkäsin jättää sipulin mukaan. Jos sipulin haluaa soseuttaa sekaan, niin voihan sen kastikkeen ajaa tasaiseksi sauvasekoittimella. Yhden reseptin löysin, jossa sipulia olisi ensin kuullotettu voi-öljyseoksessa , mutta se ei liene tarpeellista, koska sipuli pehmenee myös keitettäessä."
2-3 salottisipulia
1dl valkoviiniä
2rkl valkoviinietikkaa
250g voita
(suolaa)
pippuria
sitruunamehua
1dl valkoviiniä
2rkl valkoviinietikkaa
250g voita
(suolaa)
pippuria
sitruunamehua
Silppua salotit pieniksi kuutioiksi/hienoksi silpuksi. Laita kattilaan valkoviini, valkoviinietikka ja salottisilppu kiehumaan. Keitä hiljalleen niin, että nesteestä on enää puolet jäljellä. Sekoita vispilällä vatkaten kastikepohjaan kylmä voi nokareina. Tarkista maku ja lisää hieman pippuria sekä sitruunamehua, ja tarvittaessa suolaa.
2 kommenttia:
:) ai täälläkin innostuttiin tekemään voikastiketta! ;) Muistan aina kun keittiö kokan ohjaaja sanoi meille että se sitruuna on siinä ohjeessa taittamassa rasvan maun niin ettei ihmiset tajua syövänsä pelkkää voita :)
Jees, jo kolme vuotta sitten :) Kun sikso mainitsi keväiseksi herkukseen vihreän parsan, niin muistin tämän. Eikä nyt ollut muutakaan postattavaa ;)
Mun täytyy varmaan tehdä tätä nyt uudemman kerran, kun siitä viimeisestä on aikaa enkä saa makua enää tarkasti kielelle. Ehkä se viinin, viinietikan ja sitruunan kirpeys tosissaan taittaa makua, mutta tuhtia tavaraa se kyllä on, sen muistan vielä :)
Kiva, kun kurvasit paikalle! :)
Lähetä kommentti