sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Raviolit kananmunankeltuainen sydämessään (it. Uava da Raviolo)

Tekemästäni pastataikinasta päätin tehdä täytettyjä ravioleja, joihin tulee pinaatti-ricottatäyte ja kananmunan keltuainen raviolin keskellä, sydämessä. Tätä herkkua oli valmistettu aikoinaan Italian viimeiselle kuninkaalle Vittorio Emanuelelle. Silloin raviolon päälle oli siivutettu tryffeliä ja pirskotettu kuumaan paahdettua voita. Michaela Chiappa teki oman version, missä pinaatti-ricottatäytteeseen tuli vielä kylmäsavulohta, mutta jätin sen pois. Minullakaan ei ollut tryffeliä, mutta sen sijaan pirskotin hieman tryffeliöljyä raviolieni kanssa tarjoamieni kampasimpukoiden paistossa käyttämäni voin sekaan.

Olin huojentunut jo siinä vaiheessa, kun pastataikinaa mankeloin. Vielä innostuneempi olin, kun sain täytteen pursotettua ja keltuaisen ehjänä raviolien sydämeksi. Ensikertalaisena käytin liian vähän jauhoa, tai no siis mannasuurimoita, ja tuskanhiki nousi, kun pasta imi heti täytteestä kosteutta ja olisi halunnut jäädä pöytään kiinni. Sain kuin sainkin pastan irti ja suoriuduin lopusta valmistelusta hetken pohdinnan jälkeen lautaselle saakka.

Piti siis miettiä, missä järjestyksessä valmistan ravioliannokseni. Näitä jättiravioleja muuten riittää alkuruoaksi yksi kappale, jolloin tarjotaan raviolo, pääruoaksi menee kaksi raviolia. Kun olin saanut pastaveden kuumaksi, paistoin kampasimpukat ja siinä välissä nostin raviolit kattilaan. Yksittäiset raviolit kannattaa laittaa hieman raviolia suuremman leivinpaperipalan päälle ja siitä liu'uttaa suolaiseen keitinveteen.

Vain parin kolmen minuutin kypsennys ravioleille ja sitten reikäkauhalla suoraan lautaselle mieleisten lisukkeiden kera. Ja päälle lusikallinen paahdettua voita ja/tai tryffeliöljyä. Mikä visuaalinen elämys olikaan, kun keltuainen purkautui pastaa leikatessa. Koin myös ihanan makuelämyksen, sillä kampasimpukoiden makeus antoi vastapainoa aavistuksen happamalle pinaatti-ricottatäytteelle. Ensimmäistä kertaa pastan kanssa häärätessäni mankeloin taikinan liian ohueksi, mutta kesti se kuitenkin keittämisen ja pysyi ehjänä lautaselle saakka.


 
pinaatti-ricottatäyte:
 
125g tuoretta pinaattia silputtuna
1rs ricottaa
pari kourallista parmesaania raastettuna
ripaus muskottipähkinää
mustapippuria myllystä
suolaa
(sitruunankuori raastettuna)
 
lisäksi:
 
kananmunan keltuainen/raviolo
tryffeliöljyä
 
Kuullota pinaattia pannulla, kunnes vesi on haihtunut. Nosta leikkuulaudalle ja hienonna. Anna jäähtyä hetki. Raasta parmesaani.
 
Sekoita ainekset hyvin sekaisin ja laita täyte pursotinpussiin. Pursota pastalevylle rinkula, mihin mahtuu keltuainen. Lisää keltuainen. Sivele kananmunanvalkuaista täytteen ympärille ja nosta ravioleille kansi päälle. Painele hyvin kiinni niin, ettei täytepastan sisään jää ilmaa. Nosta leivinpaperipalan päälle.
 
Kuumenna pastankeitinvesi poreilevaksi. Mausta reilusti suolalla. Nosta raviolit keitinveteen ja kypsennä korkeintaan kolme minuuttia.
 
Tarjoa mieleisten lisukkeiden kera. Pirskota päälle paahdettua voita tai tryffeliöljyä tai molempien sekoitusta.



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Itsetehtyä pastaa - ihan itse ensimmäistä kertaa

Seuraan erilaisia ruokaohjelmia säännöllisen epäsäännöllisesti :) Mies varmaan sanoisi, etten muuta seuraakaan... Noh, oli miten oli, tallensin tuossa alkusyksystä BBC Foodin  Simply Italian ohjelmaa, missä Michaela Chiappa valmisti lähinnä pastaruokia. Onpa Michaelan ruokaohjelma tainnut pyöriä Ylelläkin tässä jokin aika sitten.

Olen pitkään halunnut kokeilla itse pastan valmistusta. En omista itse pastakonetta, mutta olen sellaisen äidillemme ostanut joululahjaksi. Hän tosin on tehnyt sillä karjalanpiirakoiden pohjia, kun pulikoiminen ei enää käy käden käänteessä. Silloin maksoin laitteesta vähän reilu sata markkaa! Eipä siihen hintaan taida enää Marcato Atlasta saada. Ja tähän pakettiin kuuluu peruskelan (asteikko 1-7) lisäksi tagliatelle ja spagettikelat. Otin laitteen äidiltä lainaan, kun syyslomasella olimme kotonani pidemmän aikaa.

Michaelan tekemät täytetyt raviolit saivat vihdoin tarpeeksi innostumaan ja tosissaan kokeilemaan pastan valmistusta. En siis ihan helpoimmasta päästä lähtenyt kokeiluani suorittamaan. Tietenkään.

Pastan tekemisessä oli hieman hifistelyn makua, siis minulle, koska hain Stockalta pussillisen De Cecco 00-hienojauhettua vehnäjauhoa. Nyt pitäisi pastan onnistua. Ja onnistuihan se, vaikka aavistuksen kuivalta tuntuikin ennen kuin laitoin kelmussa jääkaappiin levähtämään. Valitettavasti toimin yksin pastaa tehdessäni, joten itse kaulitsemisesta, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan, ei ole valitettavasti todistusaineistoa.

Opin kuin opinkin tekemään pastaa, vaikka kantapään kautta. Pientäkään taikinaa kannata kerralla alkaa työstämään pastakoneella, koska lopputulos saattaa olla metrien pituinen. Eikä sitä kannata liian ohueksikaan tehdä, kun olin kerta tekemässä ravioleja. Onneksi taikinaa jäin uusiin kokeiluihin :D Ja teen varmasti uudenkin taikinan, jollei äiti joulun jälkeen konetta tarvii. Vien sen takaisin niitä karjalanpiirakoita varten, vaikka saanen tehdä nekin ihan itse ;)



pastataikina:
 
200g pastajauhoa 00-karkeus (voit kokeilla myös durum-jauhoa)
2 kananmunaa
ripaus sormisuolaa
 
Helpointa pasta on valmistaa pöydällä, jolle kumoat jauhon ja teet jauhokasaan kolon kananmunille. Vielä ripaus suolaa päälle ja joko sormin tai pitkäpiikkisellä haarukalla sekoitellen sekoitat kananmunat jauhoihin. Sitten kunnon vaivaus niin, että kaikki jauhot on vaivattu taikinaan. Laita sitten taikina tuorekelmuun ja jääkaappiin hetkeksi lepäämään. Minulle hetkinen oli vajaa tunti.
 
Hieman liian ohueksi "mankeloin", mutta seuraavalla
kerralla olen taas vähän viisaampi.
Sen jälkeen joko kaulimella tai pastakoneella ohueksi levyksi, josta voi tehdä kuviopastaa, nauhapastaa, jättää levyiksi, mitä vaan keksit :) Jotta pasta ei tartu pöytään tai vadille, käytä tavallisia mannaryynejä imemään kosteutta. Ja keitä pasta runsas suolaisessa vedessä pari kolme minuuttia.
 


perjantai 28. marraskuuta 2014

Sushisalaatti

Olin pari yötä yksin, tai no kisujen kanssa, kotona ja mietin, että mitä sitä viitsisi itselleen laittaa. Mietin töissä ääneen, että kyllä tekisi mieleni pitkästä aikaa sushia, mutta en viitsi kyllä itse alkaa tekemään. Olin jo mielessäni menossa ostamaan valmiina, kun tähän ääneen miettimiseen osallistunut vieruskaverini kysyi, olenko tehnyt koskaan sushisalaattia? Siis mitä?

Ajatukset sekoittuivat täysin, että mitä se mahtaisi olla, mutta nopeastihan se selvisi, että luonnollisesti sushiaineksia salaatin muodossa. Oli ollut joko K-ruoan tai Yhteishyvän ohje kuulemma ja kaveri miehensä kanssa kovin salaatti tykästyneet. Raa'an kalan sijaan salaatissa olisi graavilohta ja sushiriisi olisi basmatia. Kuulosti tosi hyvältä ja pitikin seuraavalla tauolla heti kännykällä googlettaa.

Rakastan jättikatkarapuja ja ajattelin lisätä salaattiin, vaikka K-ruoka.fi:n sushisalaattiohjeessa ei niitä ollutkaan. Mikä parasta, nyt Lidliin on taas tullut ihania jättikatkoja (Deluxe katkarapurengas)!!! Ne menivät viime jouluna kuin kuumille kiville joulupöydässä. Suunta siis Lidliin ja sieltä hainkin salaattiin muutkin kotoa puuttuneet ainekset.

Hieman muokkasin myös salaattikastiketta, koska se sai olla suolainen. Joten soijaa sai olla lisää. Se ohensi kastikkeen sopivan juoksevaksi.

Tämä oli niin hyvää, etten yhtään ihmettele, miten siihen voi tulla himo. Niin kuin sushiinkin. Seuraavana päivänä tein uuden salaatin. Kalan sijaan siinä oli pelkästään niitä ihania jättikatkoja :D


"sushiriisi":
 
1½dl basmatiriisiä
3rkl riisiviinietikkaa (tai omenaviinietikkaa)
2tl sokeria
½tl suolaa
 
salaattiannokseen:
 
pala tuorekurkkua
1 pieni avokado
rucolaa
50g graavilohta
5-6 jättikatkarapua
 
salaattikastike:
 
2rkl rypsiöljyä
2rkl soijakastiketta
2tl wasabia
 
Keitä riisi ilman suolaa paketin ohjeen mukaan. Sekoita viinietikka, sokeri ja suola. Kaada liemi riisin sekaan ja sekoita hyvin. Laita kylmään jäähtymään.
 
Levitä jäähtynyttä riisiä lautaselle. Revi päälle rucolaa. Kuutioi kurkku ja lisää riisin sekaan. Sekoitele hieman. Halkaise ja kuori avokado. Leikkaa viipaleiksi ja asettele riisin päälle. Tee graavilohesta ruusukkeita. Asettele lohiruusukkeen lautaselle ja lisäksi sulatetut jättikatkaravut.
 
Sekoita kastike. Pirskottele hieman salaatin päälle ja tarjoa lisäksi dippailuun pienessä astiassa lautasella tai sen ohessa. Nauti heti :)



Joulukinkkupiirakka

Tässäpä oiva piirakka näin joulunaluspippaloihin. Voi virittäytyä tulevaan maistelemalla kinkkua ja sinappia piirakan muodossa :) Ihan en joulupöytään tarjolle laittaisi, mutta sitten joulun jälkeenkin näin voi joulukinkkukiusauksen ohella käyttää loput kinkun jämät.

En minä tätä olisi varmaankaan nyt tehnyt, mutta erään työpaikan kuusijuhlaan tarvittiin kinkkupiirakkaa, joten ehdotin, että miksei sitten joulukinkkupiirakkaa :)

Piirakka tuoksui reilusti sinapille. Toivottavasti maistuikin ja teki kauppansa. Tarjottavat kuulemani mukaan tuotiin nyyttäriperiaatteella, joten syötävää varmaan on ollut yllin kyllin. Jospa olisi hiukopalaa jäänyt myös maanantaille? Ken tietää.


pohja:
 
100g voita
2dl vehnäjauhoa
3rkl kylmää vettä
 
täyte:
 
250g joulukinkkua
1dl silputtua purjoa
150g emmental-juustoraastetta
1tl rosmariinia
mustapippuria myllystä
1½rkl rouheista dijon-sinappia
1½rkl mietoa sinappia (esim. Meira)
2½dl kermaa
 
Nypi voi ja vehnäjauho. Sekoita taikinaksi lisäämällä kylmä vesi. Painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
 
Kuutioi joulukinkku pieneksi kuutioksi. Silppua purjoa noin desin verran. Nosta kulhoon ja lisää raastettu juusto, mausteet, sinapit sekä kerma. Sekoita hyvin. Täytteeseen ei tarvitse lisätä suolaa.
 
Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30-35 minuuttia. Piirakan pinnan tulee saada hieman kullanruskeaa väriä, mutta älä polta. Koska täytteeseen ei tule kananmunaa, voi piirakka tuntua keskeltä pehmeältä. Se kuitenkin asettuu jäähtyessään.


maanantai 24. marraskuuta 2014

Tahmeat hunajaoliivit - ehdotukseni GAEA-oliivien uutuusmauksi

Sain taannoin kutsun GAEA ja Ruoka.fi:n GAEA-oliivien tuotetestaajaksi ja -kehittäjäksi. Innostuin ideasta päästä kehittelemään jotain uutta juttua ja ilmoittauduin mukaan. Sitten erään päivänä tuli postilta saapumisilmoitus tuotepaketista.

Paketti sisälsi sekä kevyesti merisuolalla ja extra virgin- oliiviöljyllä viimeisteltyjä kalamata-oliiveja että sitruunalla ja basilikalla marinoidun oliivilajitelman. Lisäksi sain kokeiltavaksi GAEA extra virgin-oliiviöljyn. Molemmat oliivipakkaukset sisälsivät herkullisia, hyvälaatuisia oliiveja. Ja mikä parasta oliivit eivät ui suolaliemessä!

Sitten pitikin pohtia, mikä olisi se uutuusmaku? Erilaisia täytettyjä oliiveja on markkinoilla yllin kyllin. GAEA-oliivit on pakattu uudella tavalla ympäristöystävällisesti pussiin ilman nestettä, joten sekin piti ottaa huomioon. Mielestäni ehdotelmani piti sopia niin kalamata-oliiveihin kuin oliivilajitelmaankin. Ja ennen kaikkea, mikä minut kuluttajana saisi tarttumaan tuotepakkaukseen, joka sisältäisi uudella maulla viimeisteltyjä oliiveja?

Uutuusmaun kehitteleminen ei ollut ihan niin helppoa kuin olin sen ajatellut olevan. Heitin työkaverilleni ilmaan pari täytevaihtoehtoa, jotka ammuttiin alas samantien. Ei auttanut muuta kuin miettiä jotain muuta.

Yhtenä vaihtoehtona mietin pistaasipähkinää. Sitten muistin vanhempieni tuttavalta lahjaksi saaman itsetuotetun hunajan. Siihen ajatukseen jäin sitten koukkuun ja syntyi ehdotukseni GAEA-oliivien uutuusmauksi. Tahmeat hunajaoliivit, joita voi tarjota siltään juustojen kanssa tai silputtuna pienillä juustoleipäsillä, tai miksei jonkin suolaisen ohuen kinkun makuparina.

Valmistin maustamalla oliivit ja annoin niiden tekeytyä seuraavaan päivään. Sitten laitoin sekä kokonaisia että silputtuja oliiveja maalaispatongin, suomalaisen Aura-juuston, espanjalaisen 12kk kypsytetyn Manchengo-juuston ja ranskalaisen Kolibrie brie-juuston kanssa tarjolle. Juomaksi tarjosin espanjalaista Castellblanc-cavaa.


Näin esivalmistelet tahmeat hunajaoliivit:
 
1pss (150g) GAEA-oliiveja
2rkl juoksevaa hunajaa (esim. suomalainen Mieleinen-hunaja)
1rkl GAEA-extra virgin oliiviöljyä
½tl rouhittua mustapippuria
 
Ainekset sekoitetaan ja annetaan marinoitua seuraavaan päivään.
 
 
Nyt on aika äänestää ehdotustani GAEA-oliivien uutuusmauksi. Kaikki äänet lasketaan! Äänestysaikaa on vain 8.12.2014 saakka ja sinä saatat voittaa. Äänestä ehdotustani tästä linkistä tai klikkaamalla alla olevaa kuvaa! 
 
http://ruoka.fi/ruokajutut/gaea/aanesta-ja-osallistu-gaea-kilpailuun-voit-voittaa-valimeren-herkkuja


lauantai 22. marraskuuta 2014

Cobbin salaatti kotoa löytyneistä aineksista

Jääkaappiin ja sen ulkopuolelle oli kerääntynyt selkeät salaattiainekset. Olin ostanut avokadoa, jääkaapissa oli avattu paketti ylikypsää kinkkua, nyhtökanaa en ollut yksikseni jaksanut lappaa kaikkea, aura-juustoa oli oliivikilpailuun lähettämästäni makuehdotuksesta ja niin edelleen.

Muistelin, että siskoni oli joskus tehnyt Cobbin salaattia, johon minulla oli nyt ainekset käsissä. Olin nimittäin monesti aikonut salaattia tehdä, mutta aikomukseksi oli jäänyt.

En siis paahtanut pekonia salaattiini, vaan paahdoin paistinpannulla hieman sitä ylikypsää kinkkua salaattiini pekonin asemesta. Laitoin siihen myös minipaprikan, kun sellainenkin sattui löytymään. Kastikkeen ohjeen nappasin Foodnetworkin sivulta.

Sen tarkemmin en määriä osaa sanoa, vähän sitä ja tätä. Kastiketta on neljään annokseen. Mittasin kaikki kastikeainekset lasipurkkiin, kansi kiinni ja hölskytys. Ja salaattikastike on valmis.


salaattiainekset:
 
nyhtökanaa
ylikypsää kinkkua kuivalla pannulla paahdettuna
muutama kirsikkatomaatti
((mini)paprika)
avokadoa
kananmunaa
aura-juustoa
cosmopolitan-salaattia
rucolaa
 
salaattikastike:
 
3rkl oliiviöljyä
2rkl punaviinietikkaa
1rkl sitruunamehua
1tl dijon-sinappia
1tl worchestershire-kastiketta
1 valkosipulinkynsi raastettuna
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
 
Salaatti kootaan seuraavasti. Laita alle salaatista ja rucolasta peti. Kokoa muut ainekset päälle omiksi lohkoiksi. Halutessasi voit pirskotella kastiketta suoraan päälle tai tarjota erikseen.



Suklaamousse-puolukkakakku

Kasvis tex mexin kanssa samaan juhliin matkasi myös toinen hyväksi havaittu, ja kuulemma suussa sulava, kakku. Tein samanlaisen, tosin mansikkatäytteisenä silloin, perheen pojan valmistujaisjuhliin. Nyt ehdotin, että suklaamoussen vastapainoksi laittaisin kakkuun kirpeänhappamaa puolukkaa.

Keitin puolukasta hillokkeen, mutta liekö se enää sitten ollut kovin kirpeää ja hapanta. Maistoin täyttäessä ja kyllä sopivat hyvin yhteen. Puolukkaa ei saa vain olla liikaa, sopivasti vain.

Kakun päälle tuli suklaaganache, jota valutin myös kakun reunoille. Päälle keitin karamellikastikkeen ja lisäkoristeeksi kullanvärisiä sekä punaisia koristerakeita. Kakusta tuli mielestäni sopivan juhlava ja houkuttelevan näköinen.




Tex mex kasvisvoileipäkakku 100-vuotisjuhliin

Tällaisia tex mex kasvisvoileipäkakkuja olen näiden 100-vuotiaiden perhepiiriin monesti aiemminkin tehnyt. Kakusta on tullut juhlien kestosuosikki. Perheen vanhemmat täyttivät tänä vuonna 50 vuotta ja nyt syntymäpäiviä juhlistettiin yhdessä tuumin. Luonnollisesti kasvis tex mexillä oli oma paikkansa juhlapöydässä.

Postaan kakun tänne oikeastaan sen värikkään koristelun vuoksi. Sisältä kakku oli aiempien kakkujen mukainen, hieman chilisempänä vain. Limet olivat nyt tosi mehukkaita ja kirpakoita, joten guacamoleen tuli oikein pirteä maku.

Vähälaktoosisen juustokastikkeen saa nopeasti kuumentamalla vispikermaa ja sulattamalla siihen Valion laktoositonta cheddar-sulatejuustoa. Laktoosittoman saa luonnollisesti kuumentamalla laktoositonta vispikermaa.

Minipaprikat ja itseasiassa myös chilin saa kivasti törhölle leikkaamalla paprikan/chilin suikaleiksi niin, että kantaosa jää yhtenäiseksi. Sitten paprika/chili kylmään, mielellään jääveteen, ja se käpristyy auki itsestään.


täysjyväpaahtoleipää
kasvislientä
 
hot salsaa
sambal oelekia
vispikermaa
cheddar-sulatejuustoa
kidney-papuja
 
avokadoa
kevätsipulia
limeä
savusuolaa
mustapippuria myllystä
chili-limemausteseosta
punaista paprikaa
 
guacamolea
ranskankermaa
nachoja
frisee-salaattia
kevätsipulia
kirsikkatomaatteja
minipaprikoita
limeä
 

 

torstai 20. marraskuuta 2014

Purppuranpunainen tölkkikeitto

Kotimatkalla ajellessa syntyi idea tästä purppuraisesta sosekeitosta. Keiton piti valmistua nopeasti, joten en alkanut sitä alusta pitäen tekemään, vaan turvauduin ensi kertaa Pirkan valmiiseen juuressoseeseen, jossa on punajuurta ja perunaa.

Keiton keittäminen tuntui jopa liian helpolta. Lopputuloksesta tuli syötävä, seuraavana päivänä mielestäni parempi. Ihan kelpo tuote kiireiselle tuollainen valmis sose, kuten pakastekasvikset ja -juureksetkin. Parempi emäntä tekee kait alusta pitäen itse, vaikka ei aina jaksaisikaan tai ei yhtään huvittaisi :) Onneksi mies ei ole ronkeli, että puolivalmisteetkin uppoaa. Itse olen omista keitoksistani kriittisempi, ehkä liikaakin.


2rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1prk (400g) kookosmaitoa
2dl vettä
1 pötkö (500g) punajuuri-perunasosetta
1tl rakuunaa
½tl jauhettua korianteria
½tl valkopippuria
½-1tl savusuolaa
 
Kuullota pilkottu sipuli ja valkosipulinkynnet öljyssä. Lisää kookosmaito ja vesi sekä valmis sose. Sekoita ja lisää sitten mausteet. Anna kiehua hiljalleen vartin verran. Soseuta tasaiseksi ja tarjoa.


tiistai 18. marraskuuta 2014

Olutpataleipä

Pataleipä on varmasti yksi varsinkin tämän vuoden ruokahittejä. Olen havainnoinut padassa leivottua leipää eri ruokablogeista. Meinasin, etten kokeile, kun se ei kuitenkaan onnistu. Kotivinkin uutiskirjeestä bongaamani Paras pataleipä-resepti kuvan kanssa sai minut kuitenkin klikkaamaan linkin auki kerta toisensa jälkeen.

En kuitenkaan ohjeen mukaan voinut pataleipäkokeiluani tehdä. Siinä edesauttoi jääkaappiin jämähtänyt lagertölkki. Päätin siis tehdä olutpataleipää!

Leivän leipominen ei voisi olla helpompaa. Mitä kauemmin jaksat antaa taikinan kohota, sitä enemmän saat leipään makua ja sitä huokoisempaa leivästä tulee.

Jännityksellä seurasin kylmästä oluesta ja kuivahiivasta tekemäni taikinan kohoamista. Pikkuhiljaa taikina kohosi ja siihen muodostui ilmataskuja itsekseen ilman minkäänlaista vaivaamista. Jaksoin odottaa 18 tuntia, minkä jälkeen laitoin padan uuniin ja kääntelin taikinakulhossa taikinan pintaan reilusti jauhoja.

Sitten oli paiston vuoro. Öljysin tulikuuman valurautapadan ja kiepsautin taikinan pataan. Kansi kiinni ja uuniin. Jännitin koko paiston ajan, että mitähän kannen alta paljastuu. Hihkaisin riemusta, kun leipä oli kohonnut ja siitä oli tullut ihan maalaisleivän näköinen. Kansi jäi pois ja vielä paistopinta leipään. Tuskin maltoin odottaa, että pääsen maistamaan ensimmäistä pataleipääni!

Kumosin leivän ritilälle ja haistelin sitä. Se tuoksui vienosti oluelta ja kumahteli koputettaessa. Se on kypsän leivän merkki. Kun leipä oli hetken jäähtynyt, leikkasin varovasti pari palaa. Kuori oli tosi rapea ja sisältä tulvahti oluen tuoksu. Maistoin leipää ilman mitään rasvaa ensin.

Vaikka leipä tuoksui selvästi oluelle, se ei aluksi paljoa maistunut. Maku oli joka tapauksessa todella hyvä, sellainen maalaisleivän oloinen. Olin niin iloinen, että kokeiluni onnistui. Ihana maalaisleivän kaltainen limppu oli valmistunut ilman sen suurempia ponnistuksia, hurraa!!! Ja itseasiassa muutaman päivän vanha leipä maistuukin oluelle.

Ensimmäisten maistiaisten jälkeen olen nauttinut leipää mm. nyhtökanan ja maukkaiden  juustojen (manchengo, tryffelijuusto) kanssa. Ehdottomasti kannattaa kokeilla, vaikkei valurautaista pataa omistaisikaan. Mikä tahansa kannellinen pata käy ja tilavuus on vähintään 2-3 litraa.


4dl (saksalaista) erikoisvehnäjauhoa
3dl (saksalaista) sämpyläjauhoa
2tl suolaa
½tl kuivahiivaa
3½dl lageria
 
(oliiviöljyä padan voiteluun)
 
Sekoita ainekset keskenään taikinakulhossa ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön kelmun alle 12-24 tunniksi (minä kohotin 18 tuntia).
 
Laita noin 2-3 litran vetoinen pata kylmään uuniin ja laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna padan kuumeta 30 minuuttia. Sillä aikaa kääntele taikinaa kulhossa ja ripottele kauttaaltaan reilusti erikoisvehnäjauhoilla.
 
Ota pata uunista ja voitele silikonisella sudilla hieman öljyä padan pohjalle ja reunoille. Leipä ei kuulemma tartu pataan, vaikkei sitä voitelisikaan. Kumoa jauhotettu leipätaikina pataan ja nosta kuuma kansi päälle. Nosta pata uunin alatasolle ja paista 30 minuuttia. Sen jälkeen poista kansi ja paista vielä 15 minuuttia.
 
Nosta pata uunista ja kumoa leipä ritilälle jäähtymään. Malta hetki ja hullaannu sitten leivästä :D


Taivaallista nyhtökanaa

Olen kerran tehnyt nyhtöpossua (laitan linkin, kun olen päivittänyt sen blogiin) enkä hullaantunut siihen. Possussa oli mielestäni liikaa kaikkea. Nyt kuitenkin halusin kokeilla tuota nyhdettävää mutta broilerista valmistettuna. Niin eihän tämä oikeasti kanaa ole, vaan broileria. Googlettelin eri ohjeita, mutta mikään ei suoraan iskenyt, vaan nappasin makuja ja ideoita reseptistä jos toisestakin.

Päädyin valkosipuliseen nyhtökanaan, sillä jokin ihme valkosipulivillityskin on vaihteeksi iskenyt - nam! Olen tainnut jo useampaan kertaa (kaksikin on useampi kuin yksi) mainita pitäväni broilerin paistileikkeistä, koska se on sitä tummempaa, maukkaampaa ja mehevämpää broilerin lihaa.

Koska valmistin nyhtökanan vain omaan käyttööni, tein sen yhdestä pakkauksesta broileria. Muutenkin valitsin pataan lempeitä makuja, mitkä eivät itsessään valkosipulia lukuunottamatta korostu, vaan lopputuloksesta tulisi mahdollisimman maukasta, mutta myös sellaista, että broilerikin maistuu.

Tästä tuli aivan taivaallista. Sitä voisi lappaa suuhun suoraan padasta haarukoiden. Ja vähän olen siihen sortunutkin... Lisäksi tämä herkku maistuu mainiosti olutpataleivän kanssa tai vaikka Cobbin salaatissa. Tätä teen tasan varmasti vielä useasti uudelleen ja uudelleen...

Nyhtökanaa tuoreella olutpataleivällä

1rs (600-700g) broilerin paistileikkeitä
3rkl valkoviinietikkaa
2rkl oliiviöljyä
2rkl thai sweet chili-kastiketta
1 kanaliemikuutio murskattuna
6 valkosipulinkynttä
1tl kuivattua (luomu)rosmariinia
1tl mustapippurirouhetta
 
Sekoita haudutuskastikeainekset padassa sekaisin ja lisää paistileikkeet. Kääntele lihapaloja hyvin ja anna hautua 100 asteisessa uunissa kannen alla kolme tuntia. Nosta uunin lämpötila 125 asteeseen, ota padasta kansi pois, käännä paistileikkeet ja anna hautua vielä tunti ilman kantta.
 
Nosta pata uunista ja nyhdä paistileikkeet. Lisää takaisin pataan ja sekoita haudutuskastikkeeseen. Nauti haluamallasi tavalla!
 

Nyhtökanaa Cobbin salaatissa mun tapaan

Puolukkatuulihatut karamellikastikkeella

Pääsin tekemään tuulihattuja pitkästä aikaa. Tässä taannoin havannoin televisiosta, että tuulihattuja tehtäessä tulee tuulihattumassaan kiinnittää huomiota. Taikinaan lisättävät kananmunat tulisi punnita, jotta mittasuhteista tulisi täydelliset. Kananmunilla kun on eroa.

Kun en ollut aiemmin asiaan tarkemmin perehtynyt, mietinkin joskus, kuinka toiset tuulihatut paistuvat täydellisesti ja pitävät muotonsa, mutta toiset jää kosteiksi ja lässähtävät. En silti lähtenyt punnitsemaan kananmunia, vaan silmämääräisesti arvioin sen kolmannen kananmunan osalta, minkä kokoisen rikkoisin taikinaan. Teen aina taikinan samalla ohjeella, mutta nyt ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiota taikinan rakenteeseen.

Toisen kananmunan vatkattuani taikinaan oli taikina joustavaa, mutta kuitenkin vielä liian kovaa pursotettavaksi. Niinpä lisäsin viimeisenä hieman toisia pienemmän kananmunan ja taikinasta tuli juuri sopivaa. Ei liian löysää, mutta kuitenkin helposti pursotettavaa. Ja ne onnistuivat täydellisesti.

Puolukkatäytteeseen keitin ja paseerasin hillon, joka sai kovettua kylmässä seuraavaan päivään. Sitten vatkasin hilloin tuorejuusto-kermavaahtoseokseen ja pursotin onttoihin tuulihattuihin. Puolukkatäytteen päälle laitoin nokareen paksua karamellikastiketta.


tuulihatut:
 
2dl vettä
100g voita
1½dl vehnäjauhoja (käytän puolikarkeita)
3 kananmunaa
 
Kuumenna vesi ja voi kattilassa kiehuvaksi. Sekoita nopeasti joukkoon vehnäjauhot ja vatkaa tasaiseksi massaksi niin, että taikina irtoaa kattilan reunoista. Anna seoksen jäähtyä. Vatkaa kananmunat yksitellen taikinaan. Kannattaa vatkata käsin, jotta tunnet, millaista taikina on. Lisää viimeinen kananmuna sen mukaan, tuntuuko taikina vielä liian jäykältä pursotettavaksi (lisää isompi kananmuna) tai jo melko pehmeältä, elastiselta (lisää pieni kananmuna). Voit halutessasi toki punnita munien painon.
 
Pursota taikinasta tarkoitukseesi sopivan kokoisia palleroita. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia. Älä aukaise uuniluukkua paiston aikana. Kun tuulihatut ovat kullanruskeita ja näyttävät kiinteiltä, nosta ne pois uunista ja anna jäähtyä.
 
puolukkatäyte:
 
2dl puolukoita
1dl hillo-marmeladisokeria
2rs vaniljatuorejuustoa
1dl vispikermaa
 
Valmista ensin puolukkahillo. Keitä jäiset puolukat ja hillo-marmeladisokeri kattilassa. Kun sokeri on sulanut ja keitos kiehahtanut kunnolla, paseeraa hillo siivilän läpi. Anna jäähtyä viileässä.
 
Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi, lisää tuorejuusto. Sekoita joukkoon vielä puolukkahillo. Pursota täyte tuulihattuihin. Lisäksi voi laittaa puolukkatäytteen päälle vielä paksua karamellikastiketta. Nosta päälle puoliksi leikatun tuulihatun päällisosa. Voit ripotella halutessasi tomusokeria tuulihattujen päälle.


Broilerivoileipäkakkua illanistujaisiin

Menikö se niin, että hyvä kello kauas kuuluu :) Sain tehtäväksi tehdä "tyttöjeniltaa" varten suolaista ja makeaa hyvää. Suolainen valikoituikin sitten voileipäkakuksi, joka tehtiin broilerista.

Sinäänsä tässä ei ole sen kummempaa uutta kuin että kokeilin tähän kakkuun Korpelan valmiiksi kypsennettyä ja kuutioitua broileria. Broileritäytteeseen lisäsin vielä lisämauksi rucolaa. Hyvää tuli ja oli maistunut. Se on tärkeintä se.


täysjyväpaahtoleipää
kasvislientä
 
valmista kypsennettyä broilerikuutiota
kevytmajoneesia
vähälaktoosista ranskankermaa
rucolaa
ruohosipulia
mustapippuria myllystä
 
ananasta silputtuna (ei ananasmurskaa)
kolmen pippurin tuorejuustoa
 
kevytmajoneesia
ruohosipulituorejuustoa
hunajapaahdettua ohuen ohutta broilerileikettä
kirsikkatomaatteja
friseesalaattia
ruohosipulia
 


Karamellikastike

Tein satsin puolukkaisia tuulihattuja ja halusin niihin vielä pienen kinuskimaisen yllätyksen. Niinpä keitin nopeasti karamellikastikkeen, joka annoin keittyä paksuksi niin, että sain kastikkeen jäähdyttyä nosteltua pieniä nokareita tuulihattujen puolukkatäytteen päälle. Myöhemmin tein vielä puolukkaisen suklaamoussekakun, johon keitin hieman ohuemman kastikkeen, että sain pursotettua sitä kakun päälle.

Kastike syntyy helposti neljästä aineksesta kokoon keittämällä. Mitä vähemmän keität, sitä ohuempi kastikkeesta tulee. Jos keität kastikkeen vaikka edellisenä päivänä valmiiksi, se notkistuu, kun nostat kattilassa lämpimälle liedelle ja sekoittelet.

Kastiketta voi käyttää täytteisiin, koristeluun tai vaikka jäisten marjojen kanssa.


2rkl ruokokidesokeria
2rkl vaaleaa siirappia
1dl vispikermaa
1rkl voita
 
Kuumenna sokeri ja siirappi. Kun sokeri on sulanut, lisää kerma ja keittele muutama minuutti. Keitettäessä kastikkeeseen muodostuu isoja kuplia, mutta mitä pidempään kastiketta keität, kuplat pienenevät ja kastike paksuuntuu.
 
 
Kun kastike on mielestäsi sopivan paksua, lisää voi. Nosta pois levyltä ja sekoita voi hyvin joukkoon. Kastike on tosi kuumaa ja polttaa kielen, voin kokemuksesta kertoa :)
 
 
Paksua karamellikastiketta puolukkatäytteisissä
tuulihatuissa.
Ohuempaa karamellikastiketta suklaakakun
koristeena.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Linssisosekeitto

Innostuin tästä keitosta, kun näin pelkästään kuvan. Mikä ihanan oranssinkeltainen väri tähän muuten niin harmaaseen, synkkään marraskuuhun. Taas on se aika vuodesta, kun töihin mennessä ja sieltä tullessa on joko pimeää tai ainakin hämärää. Silloin toimii juuri tällaiset väripommit.

Linssisosekeitto ja sen ohje löytyivät Muista syödä välillä...-blogista. En kuitenkaan saanut aivan samanlaista värikylläisyyttä kuvaan keitostani ilman että olisin sitä vähän muokannut. Meillä valaistus olohuoneessa on niukanlainen, kun "joku" ei ole asentanut kattovalaisinta paikoilleen. Keittiössä kuvaaminen on yhtä lailla hanurista. No kuvat eivät ole pääasia, vaan soppa, joka maistuu. Ja ehkä vähän kuuluukin, mutta meillä ei ole koskaan sitä asiaa arasteltu.

Kirjoitin keiton ainekset ja määrät paperin kulmaan ylös, mutta en valmistusohjetta. Siksi se poikkeaa alkuperäisestä. Siinä saattaa olla syy, ettei keitostani tullut yhtä aurinkoista väriltään?

Suosittelen ja mieskin peukuttaa!


4 punaista paprikaa
200g punasipulia
5 valkosipulinkynttä
4 tomaattia
1 punainen chilipalko
2rkl oliiviöljyä
400g punaisia linssejä
15dl kasvislientä
2rkl juoksevaa hunajaa
½rkl balsamicoa
1tl kuivattua oreganoa
½tl savupaprikajauhetta (sweet)
¼tl jauhettua muskottipähkinää
mustapippuria myllystä
(suolaa)
200g ranskankermaa
 
Kuumenna uuni 250 asteeseen. Huuhtele, halkaise ja poista kanta sekä siemenet paprikoista. Halkaise punasipulit ja pistele valkosipulinkynsiin reikiä. Laita uunipellille vahvan folion päälle. Paahda uunissa, kunnes paprikoiden pinta on paahtunut. Voit laittaa välissä myös halkaistut tomaatit sekä chilin (poista kannat) uunipellille paahtumaan. Koska minä unohdin ohjeistuksen, poltin tomaatteja ja chilin kaasupolttimella.
 
Laita oliiviöljyä kattilaan. Kuori paprikat, kaiva punasipuleista ja valkosipulinkuorista sisukset. Kuullota kattilassa ja lisää joukkoon lohkotut tomaatit ja paloiteltu chili.
 
Huuhtele linssit hyvin. Lisää kattilaan linssit ja kasvisliemi. Mausta keitto ja anna kiehua noin 20 minuuttia, kunnes linssit ovat aivan kypsiä. Soseuta keitto, tarkista suola ja sekoita joukkoon vielä ranskankerma.
 
Kuorin keittooni muutaman pistaasipähkinän ja lisäaromiksi kurpitsaöljyä. Ranskankermanokare ja yrtitkin sopisivat mainiosti.
 



perjantai 14. marraskuuta 2014

Ruokaisa aura-kinkkusalaatti

Joskus on hankalaa löytää ruoalle oikea nimi. Usein se tulee automaattisesti, varsinkin, kun tekee jostain valmiista reseptistä muokkailen omaan makuun tai valmistusaineisiin sopivaksi. Onpa minullakin aivan ruoasta riippumattomia tai muunneltuja nimiä.

Tälle salaatille nimen löytäminen oli hieman hankalaa. Päämakuna on kinkku, mutta kaikkea muuta on kuitenkin aika lailla sopivasti. Niin on toki kinkkuakin, ei yhtään liikaa, mutta siis joo. Makustelin ongelmaani ääneen ja mies ryhtyi auttamaan. Päädyin hänen ehdotuksestaan ruokaisaan ja täsmentävän mikä muu siinä maistuu-kysymyksen jälkeen nimeen lisättiin aura-juusto.

Salaatti oli nimensä mukainen, ja herkullinen. Taidanpa tehdä joku toinen päivä samanlaisen, vaikka töihin mukaan. Kinkkuakin jäi vielä pariin salaattiin, kuten muitakin aineita.


neljännes cosmopolitan-salaattia
50g ylikypsää palvikinkkua suikaleina
2 maustekurkkuviipaletta
3 ruskeaa herkkusientä
4-5 punaisia ja keltaisia kirsikkatomaatteja
20g aura-juustoa
2rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
1vpl kauraleipää suikaleina
1rkl pinjansiemeniä
ripaus savusuolaa
2-3tl balsamico-siirappia
 
Huuhtele, kuivaa ja suikaloi/revi salaatti. Suikaloi kinkku ja maustekurkkuviipaleet (sellaiset pitkänmalliset). Viipaloi herkkusienet, lohko tomaatit. Nosta aura-juusto valmiiksi.
 
Kuumenna öljy ja viipaloi pannulle valkosipulinkynsi. Suikaloi reilusti leipäpala. Lisää pinjansiementen kanssa pannulle. Paista kauniin kullanruskeiksi.
 
Kokoa salaatti kerroksittain ja roiski päälle balsamico-siirappia.


torstai 13. marraskuuta 2014

Broilerifilonyytit hunajaisella salaattipedillä - suikalekokkisatoa

Sain ystävältäni Päikiltä  syyskuun puolella yllätyksellisen whatsup-viestin, että "jokos olet osallistunut Kariniemen Suomen paras suikalekokki-kilpailuun?" No en ollut moisesta kilpailusta kuullutkaan ja tuskin olisin osallistunutkaan, ellei ystävän kannustusta olisi puhelimeen ilmaantunut. Vitsinä heitin, että josko sen Hackmanin wokkipannun saisin. Sen sai nimittäin kymmenen parasta, joista vielä viisi pääsi Risto Mikkolan kanssa kokkailemaan.

Sain samantien ajatuksen, millä ruoalla voisin osallistua ja lopulta ennen kilpailuun ilmoittautumisen umpeutumista ajatukseni toteutin. Olimme tuolloin syyslomalla kotonani. Makutuomareina toimivat miehen ohella vanhempani.

Ohje on mielestäni helppo toteuttaa, koska siihen ei tule montaakaan raaka-ainetta eikä työvaihetta. Filotaikinaakaan ei perinteiseen tapaan tarvitse voidella erikseen, vaan ohuenohut taikina imee itseensä niin täytteestä kuin paistorasvastakin mehevyyttä.

Nyyttien oheen valmistin hunajaisen vuonankaalisalaatin. Sain omalta makuraadiltani myönteisiä nyökytyksiä ja kehuja, joten ei muuta kuin osallistumiskaavaketta nettiin täyttämään ja kuvan kera eteenpäin laittamaan.

Unohdin kilpailun jossain vaiheessa arkeen palattuamme, kunnes nyt marraskuun puolella yhtäkkiä hoksasin, että mitenkähän kilpailussa loppujen lopuksi kävi? Silloin, kun laitoin oman ruoan, kilpailuun oli osallistunut jo 124 reseptiä. Ajattelin, että tuskinpa on mitään jakoa noin suuressa joukossa. Yllätykseni oli sitä suurempi, kun olinkin sijoittunut 10 parhaan joukkoon yhteensä 161 osallistuneesta broilerin suikaleannoksesta!!! Kylläpä tuli hyvä mieli ja upea wokkipannu vielä lisäksi.

                              
1pkt maustamattomia broilerin filesuikaleita 
1rkl voita
1rkl oliiviöljyä
½ purjo (15cm)
½tl timjamia
½ sitruunan mehu
mustapippuria myllystä
½tl savusuolaa
6vpl vuohentuorejuustoa (esim. Président chèvres doux)
½ filotaikinapaketti
2rkl oliiviöljyä
2rkl voita
 

Laita oliiviöljy ja voi pannulle. Paista broilerin filesuikaleet suikaloidun purjon kanssa kypsäksi. Mausta paiston aikana timjamilla, sitruunan mehulla, muutamalla kierroksella mustapippuria myllystä sekä savusuolalla. Anna jäähtyä.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Puolita filotaikinapaketti ja nosta jokaista nyyttiä varten kaksi levyä taitettuna työlaudalle. Jaa broileritäyte filotaikinalevyjen keskelle ja nosta päälle vuohentuorejuustoviipale. Nosta filotaikinan kapeammat reunat ja sen jälkeen pidemmät reunat nyytiksi. Purista nyytit varovasti kiinni.

Sulata voi oliiviöljyn joukkoon ja nosta filonyytit kuumalle pannulle. Anna paistua hiljalleen, kunnes nyyttien pohjat ovat rapeutuneet. Nosta uunin kestävä paistinpannu suoraan uuniin tai nosta nyytit paistonkestävään vuokaan. Paista filonyytteihin kaunis kullankeltainen pinta uunin keskitasolla noin vartin verran.

Tarjoa vuonankaalin sekä hunajavinegretin kanssa. Hunajavinegrettiin tarvitset 2rkl suomalaista juoksevaa hunajaa, 2rkl oliiviöljyä, 2rkl omenaviinietikkaa sekä ripauksen suolaa ja mustapippurirouhetta. Vuonankaalia tarvitset pari pussillista (á 150 g).


Siskoni toivomuksesta tässä kuva
palkintopannusta, joka ei olekaan
 Kovanaama (niin kuin en minäkään)
vaan Matador (tähän en kommentoi
enkä myönnä mitään). :D


 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Sahrami-toscaomenat (sv. Saffranskokta toscaäpplen)

Isänpäivän päivällisen päätteeksi nautimme kotipihan omenoista, jotka valmistun jälkiruoaksi joululehteni Mat magasinet Julspecial 2014 reseptillä. Jo aiemmin testasimme mantelimoussea puolukan kanssa.

Lehden kuva toscaomenoita oli niin houkutteleva, etten voinut olla kokeilematta. Ja hyväähän lopputuloksesta tuli, mutta käyttämäni omenat eivät olleet sitä kovinta mallia, joten osaksi rakenne hajosi. Syötävääkin jäi yllin kyllin ja vanhemmille vielä varsinaiseksi isänpäiväksi jälkiruokaomenat sekä kermavaahtoa.

Käytä jälkiruokaan mielellään talviomenoita. Sahramiliemestä voi keittää siirapin ja tarjota sitä vaikka jäätelön ja vohveleiden tai pannukakkujen kera!


4-6 kiinteää omenaa
1 sitruuna
4dl vettä
3dl taloussokeria
½g sahramia
 
tosca:
 
50g voita
½dl taloussokeria
1rkl vehnäjauhoa
1rkl vispikermaa
50g mantelilastuja
 
lisäksi:
 
kevyesti vatkattua kermavaahtoa
 
Laita uuni lämpenemään 225 asteiseksi.
 
Kuori omenat ja purista niiden päälle sitruunasta mehu. Lisää kulhoon vettä niin, että omenat peittyy. Laita pikkulautanen painoksi.
 
Sekoita vesi, sokeria ja sahrami kattilassa. Lisää omenat, kun liemi alkaa kiehua. Anna omenoiden keittyä hiljalleen liemen poreillessa noin viiden minuutin ajan. Nosta kattila pois liedeltä ja nosta reikäkauhalla uunivuokaan.
 
Sekoita toscan ainekset kasarissa ja anna kuumeta miedolla lämmöllä. Sekoittele seosta. Jaa seos omenoiden päälle ja paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Tosca saa paistua niin, että omenat saa paahteisen paistopinnan.
 
Anna jäähtyä hetki. Tarjoa haaleina tai kylmänä jälkiruokana esimerkiksi kevyesti vatkatun kermavaahdon kera.


Hieno sipulikastike

Valmistimme äidin kanssa yhteistyössä isänpäiväpäivällisen. Tarjolla oli tämän vuoden hirvenkaadosta paistia, puikulaperunoita ja kermaista sipulikastiketta. Lisäksi vihersalaattia, graavilohta, punajuuria. Jälkiruoaksi nautimme sahrami-toscaomenoita ja kermavaahtoa.

Hienon kermaisen sipulikastikkeen valmistin paistiliemestä ja paistin kanssa muhineista sipuleista. Poistin paistista kalvot ja sidoin paistilangalla tasakokoiseksi paistiksi. Hieroin paistin pintaan hienoa merisuolaa ja rouhittua mustapippuria sekä pistelin paistin eri puolille kuusi valkosipulinkynttä. Sitten paistoin runsaassa voi-öljysekoituksessa kauniin ruskean paistopinnan kauttaaltaan. Viipaloin kolme isohkoa sipulia uunivuoan pohjalle ja nostin paistin niiden päälle. Kaadoin paistin päälle paistorasvat ja vuokaan vielä pari desiä vettä. Paisti kypsyi 125 asteisessa uunissa 68 asteiseksi, jonka jälkeen nostin vuoan uunista ja käärin paistin folioon odottamaan ruokailua.

Kaadoin paistiliemen ja sipulit (myös pari valkosipulinkynttä oli tippunut paistista mukaan) kasariin ja lisäsin vettä. Maustoin liemen ja keittelin sitä kasaan. Kun lientä oli enää kolmannes, paseerasin sipulit siivilän läpi, lisäsin kerman ja aavistuksen kastikesuurusta.

Kannattaa nähdä vaiva, maku oli täydellinen!


3 paahdettua sipulia
2-3 paahdettua valkosipulinkynttä
2dl paistin paistolientä tai demiglacea
5dl vettä
1 lihaliemikuutio
2rkl konjakkia
½tl mustapippurirouhetta
2 sokeripalaa
2dl kuohukermaa
(1rkl tummaa kastikesuurusta)