sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Äidin muistolle

Minun piti kirjoittaa äidin muistotilaisuuteen kirje äidille, mutten pystynyt. Monta kertaa tämän vuoden aikana minun on pitänyt päivittää blogiani, mutta en vain päässyt joulukuun 13. päivän 2014 yli. Nytkin istun tässä koneellani ja nojaan käsiini, vaikka ajatuksia, muistoja ja mietteitä olisi kuinka paljon. Sanat eivät vain vieläkään riitä kuvailemaan sitä menetystä, surua ja kaipausta, mitä koen, ei asioita joista haluaisin kertoa saati taitoja, joita häneltä opin.


Rakas Sirkka-äitimme kuoli yllättäen päivälleen vuosi sitten. Muistan pätkiä aamun tapahtumista, kun äiti oli kaatunut, ambulanssi ei ottanut kyytiin, isän hädän, kun äiti ei tuntunut reagoivan, yritykseni saada apua, siskon soitto... Elin shokissa joulun yli pitkälle uuteen vuoteen. Tein joulun, kun sitä äitikin olisi halunnut, valmistin lähes kaikki tarjottavat äidin hautajaisiin. Sen jälkeen tuli tyhjyys.

Vaikka järkevästi ajateltuna nyt äidin on hyvä olla, elettyä elämää hänellä ehti tulla miltei 83 vuotta. En ole kuitenkaan kokenut sitä lohduttavana ajatuksena, sillä en ollut valmis luopumaan, vielä oli vaikka mitä opittavaa. Useamman kerran tuolloin syksyllä meillä oli puhetta hiivaleivän ja rieskan leipomisesta. Äiti olisi ne minulle opettanut, mutta sitten vähää yhteistä aikaa hän ei sitten kuitenkaan halunnut tuhlata leipomiseen. Tehdään sitten seuraavalla kerralla, hän vain totesi. Sitä kertaa ei koskaan tullut.


Onnekseni olen perinyt kuitenkin muuten äidiltä jauhopeukalon ja kokkaustaidot. Johtunee varmaankin siitä, että nuorimmaisena pyörin pisimpään kotona ja kieli pitkällä odotin aina mitä milloinkin. Äiti ei ollut kouluja käynyt kokki, mutta silti hän laittoi monet pidot kotiseudulla, oli sitten kyseessä syntymäpäivät tai hautajaiset. Pääsipä hän edustamaan maakuntaamme 60-luvulla Taidossa talonpito-kilpailuunkin ja hyvin siellä sijoittui. Myös Naisten joulumessut Oulussa kuuluivat äidin ruokaharrastukseen liki 20 vuoden ajan. Sainkin tuona aikana varmaan jonkin piparkakkuallergian, kun aina piparkakkuja paistettaessa saan päänsäryn.

Äiti oli kokeilunhaluinen keittiössä ja esitteli usein löytämiään reseptejä, joita sitten kokeili tai joista minä tein meille maisteltavaa. Joskus kotona odotti uudenlainen voileipäkakku tai pikkuleipiä. Kaikkein mieleisin hänelle taisi kuitenkin olla hedelmäinen joululeipä, jota meillä oli tämän vuosituhannen puolella joka joulu syrjäyttäen pikku hiljaa perinteisen piimälimpun. Äiti oli jo ehtinyt hankkia ainekset leipiin, joita hän antoi läheisilleen joululahjaksikin. Viime jouluna minä tietenkin yritin etsiä ohjetta siinä kuitenkaan onnistumatta ja päädyin tekemään netistä löytämäni reseptin mukaan samantapaista leipää. Nyt itsenäisyyspäiväviikonloppuna olin valmistelemassa tulevia jouluruokia, ja tuota äidin joululeipää isä oli jo ehtinyt toivoa, joten päätin kääntää paikat nurin ohjeen löytääkseni. Niin ei tarvinnut kuitenkaan tehdä, sillä lehti, jossa ohje oli, sattui samantien käteeni, kun keittiönkaapin aukaisin. Leivät onnistuivat miltei täydellisesti ensi yrittämällä, hyvin tuntui maistuvan.

Kiitos rakas Sirkka-äiti, että opetit (välillä tiukkasanaisestikin) kotitaloustaitoja! Kuten sanoin, paljon olisin vielä halunnut oppia, mutta nyt ne on vain opittava itse tai kysyttävä siskolta tai Eilalta, äidin ystävältä.

Kokoan äidin ohjeilla tekemiäni tai äidin eläessään tekemiä ruokia tästä lähtien Äidin parhaat-linkin alle ja joka vuosi teen jonkin äidille mieleisen ruoan tai leivonnaisen, mitä en ole vielä kokeillut tai tänne päivittänyt. Tämä ensimmäinen ruoka on rakuunaporkkanat, joita äiti teki melko usein lisukkeeksi. Käytin annokseen värillisiä porkkanoita ja tuoretta rakuunaa.


Rakuunaporkkanat ja vuohenjuusto-broilerikääröt

6 kommenttia:

Soppasirkus kirjoitti...

Kaunis kirjoitus sinulta. Paljon voimaa ja jaksamista!

Heli kirjoitti...

Kiitos paljon <3 Uskon, että tämän kuluneen vuoden aikana kaikkine koettelemuksineen olen tullut vahvemmaksi. Ainakin toivoisin,näin olevan.

Aili Inkeli kirjoitti...

Voi HeliHoli ja iso HALI! Tästä hienosta Sirkka-äitiäsi kunnioittavasta kirjoituksesta sinun on hyvä taas jatkaa blogin pitämistä. Joulu lähenee ja tulin etsimään Aaro-isän lihapullaohjetta blogista. Yllätys oli suurenmoinen nähdessäni tuoreen päivityksen!!
Ostoslistallani on nyt ainekset lihapulliin - saa nähdä miten onnistun.. Muistatko, mitä lihapullien yrttimauste on?

Heli kirjoitti...

Kiitos Aili Inkeli!

Lihapulliin on laitettu Lidlin yrttimaustetta, mutta sitä ei ole enää valikoimissa, joten sen voi jättää pois :)

Helna kirjoitti...

Löysin yllätyspostauksen. Hyvin kirjoitettu. Heli! Pidä siitä kiinni, että muistoilla on kultareunukset.
Muille lukijoille haluan korostaa erityisesti äidin karjalaisia juuria ja sitä kautta äidinmaidossa ja verenperintönä saamaansa ruuanlaitto-, leipomis- ja käsityötaitoa. Karjalaiseen perinteeseen kuuluivat pidot. Ei tarvinnut olla kummakaan aihe, jonka ympärille laitettiin koko seutukuntaa ja etenkin laajaa sukua koskeneet kinkerit. Pidoissa piuhat olivat kätevien naisten käsissä. Äidin Aino-täti oli suvun kuuluisin kädentaitaja, joka johdatti Sirkka-tyttösen ruuanlaiton saloihin ja käsitöiden maailmaan. Aino-täti oli äidin ehdoton esikuva keittiössä. Hänen kanssaan ja hänen opastuksellaan äiti rohkaistui pitokokiksi. Karjalainen tapa laittaa pitoja vetosi jäyhiin pohjoispohjalaisiin ... hautajaisistakin laitettiin vieraiden mukaan tuliaiset kotiin jääneille.

Niinkuin Heli kirjoittaa, äiti oli ennakkoluuloton kokeilija ja maistaja. Loihti vaatimattomistakin aineksista kelpo ruokia eikä koskaan keittänyt pikkukattiloilla. Hernekeittoakin valmistui aina vähintään 8 litran kattilallinen.
Heli on todellakin perinyt äidin taidon luoda tyhjästä/käyttää luovuuttaan. Minulle on oltava pilkuntarkat ohjeet. En ymmärrä, mitä tarkoittaa maustamisessa "vähän" tai "ripaus" tai "maista!". Teelusikallinen tai puoli desiä ovat huomattavasti tarkempia määriä!

Minä luotan siihen, että äiti hääräilee keitoksineen ja leipomiksineen pilven reunalla ja kutsuu karjalaiseen tapaan kaikki tutut ja tuntemattomat samaan kattaukseen. Siellä on Aino-tätikin.

Helna kirjoitti...

Yhden lisäyksen tekstiini teen. Ainoa asia, minkä osaan tehdä paremmin kuin Holi-täti, on unelmatorttu voikreemillä. Äidin antamalla ohjeella, tietenkin.