Noh, kiertelimme siinä hetken, kunnes... silmäni liimautuivat tutunnäköiseen pahvilaatikkoon. Kyljessä luki Römertopf. Tiemme olivat kohdanneet! Olin nimittäin monesti matkannut itsekseni makumuistoissa 1980-luvulle, jolloin meille tuli savipata ja se oli ahkerasti käytössä. Isä teki maukasta pataruokaa perunoista ja kyljyksistä, äiti taas haudutti riisiä ja broileria. Oi niitä aikoja. Muistin senkin, että oli puolesta toista kahteen tuntiin aikaa käväistä kavereiden luona, kunnes sunnuntailounas oli valmis. Joskus kotoa sitten soiteltiin peräänkin :)
Jalkani pakonomaisesti matkasivat savipadan ääreen ja olin valmis maksamaan siitä mitä pyydettiin. Pata oli käyttämätön, alkuperäispakkauksessaan ja juuri meille passelia pienintä soikionmallista kokoa. Ja hinta vain viisi euroa!!!
Siellä hän nyt kylpee ennen käyttöä |
Mukana alkuperäispakkauksessa myös ohjelehtinen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti