torstai 31. joulukuuta 2015

Pororuusunen

Olkoon tämä pororuusunen vuoden 2015 päättävä päivitykseni. Kiitän sydämestäni sinua blogini uskollinen lukija/seuraaja. Toivon, että jaksat pysyä mukanani ensi vuonnakin.

Ennen joulua minulta toivottiin monenlaisia jouluruokia, joista pystyin vain murto-osan toteuttamaan. Mietin jotain uuttakin juttua ja sain idean tällaisista pororuususista tai -kukkasista. Ne maistuvat hyvin makean leivän, kuten saaristolais- tai hedelmäisen leivän kanssa, salaatin tai pikkelöityjen kasvisten kera. Meillä palan painikkeena oli hedelmäistä joululeipää.

Kylmäsavuporosiivuja on monen kokoisia. Näitä ruususia tehdessäsi huomioi, että tarvitset vähintään kaksi siivua per ruusunen. Nämä alkupalaksi mainiosti sopivat herkkupalat on helppo valmistaa ja hyytyvät nopeasti.


150g kylmäsavuporosiivuja
2 liivatelehteä
2dl kuohukermaa
100g tuorejuustoa (minulle oli pippurista tuorejuustoa)
¼tl kuivattua timjamia
½tl viherpippuria
ripaus yrttisuolaa
ripaus sokeria
1 pienenpieni valkosipulinkynsi tai 2rkl punasipulia silputtuna
1 punainen suippopaprika
2rkl vettä

lisäksi tarvitset pursotinpussin, tuorekelmua ja muffinssivuoan tai matalia kuppeja

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja mausteet. Silppua valkosipuli tai punasipuli hienoksi. Kuutioi suippopaprika. Sekoita sipuli ja paprika täytteen sekaan. Maista täytettä.

Kuumenna tilkka vettä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois. Sulata liivatteet veteen ja sekoita hyvin täytteen joukkoon.

Laita tuorekelmua muffinssivuokiin/kuppeihin. Asettele yksi tai kaksi kylmäsavuporosiivua muffinssivuokaan kukan muotoon. Siirrä täyte pursotinpussiin. Pursota täytettä pororuusukkeeseen. Taita kuhunkin ruusukkeeseen vielä yksi siivu,paina täytteeseen ja pursota vielä täytettä siivun taitteisiin. Laita kylmään tunniksi pariksi, pidempäänkin, jotta maut tasaantuvat.

Ohjeen aineksilla saat kuusi reilun kokoista ruususta.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2016!!!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Äidin muistolle

Minun piti kirjoittaa äidin muistotilaisuuteen kirje äidille, mutten pystynyt. Monta kertaa tämän vuoden aikana minun on pitänyt päivittää blogiani, mutta en vain päässyt joulukuun 13. päivän 2014 yli. Nytkin istun tässä koneellani ja nojaan käsiini, vaikka ajatuksia, muistoja ja mietteitä olisi kuinka paljon. Sanat eivät vain vieläkään riitä kuvailemaan sitä menetystä, surua ja kaipausta, mitä koen, ei asioita joista haluaisin kertoa saati taitoja, joita häneltä opin.


Rakas Sirkka-äitimme kuoli yllättäen päivälleen vuosi sitten. Muistan pätkiä aamun tapahtumista, kun äiti oli kaatunut, ambulanssi ei ottanut kyytiin, isän hädän, kun äiti ei tuntunut reagoivan, yritykseni saada apua, siskon soitto... Elin shokissa joulun yli pitkälle uuteen vuoteen. Tein joulun, kun sitä äitikin olisi halunnut, valmistin lähes kaikki tarjottavat äidin hautajaisiin. Sen jälkeen tuli tyhjyys.

Vaikka järkevästi ajateltuna nyt äidin on hyvä olla, elettyä elämää hänellä ehti tulla miltei 83 vuotta. En ole kuitenkaan kokenut sitä lohduttavana ajatuksena, sillä en ollut valmis luopumaan, vielä oli vaikka mitä opittavaa. Useamman kerran tuolloin syksyllä meillä oli puhetta hiivaleivän ja rieskan leipomisesta. Äiti olisi ne minulle opettanut, mutta sitten vähää yhteistä aikaa hän ei sitten kuitenkaan halunnut tuhlata leipomiseen. Tehdään sitten seuraavalla kerralla, hän vain totesi. Sitä kertaa ei koskaan tullut.


Onnekseni olen perinyt kuitenkin muuten äidiltä jauhopeukalon ja kokkaustaidot. Johtunee varmaankin siitä, että nuorimmaisena pyörin pisimpään kotona ja kieli pitkällä odotin aina mitä milloinkin. Äiti ei ollut kouluja käynyt kokki, mutta silti hän laittoi monet pidot kotiseudulla, oli sitten kyseessä syntymäpäivät tai hautajaiset. Pääsipä hän edustamaan maakuntaamme 60-luvulla Taidossa talonpito-kilpailuunkin ja hyvin siellä sijoittui. Myös Naisten joulumessut Oulussa kuuluivat äidin ruokaharrastukseen liki 20 vuoden ajan. Sainkin tuona aikana varmaan jonkin piparkakkuallergian, kun aina piparkakkuja paistettaessa saan päänsäryn.

Äiti oli kokeilunhaluinen keittiössä ja esitteli usein löytämiään reseptejä, joita sitten kokeili tai joista minä tein meille maisteltavaa. Joskus kotona odotti uudenlainen voileipäkakku tai pikkuleipiä. Kaikkein mieleisin hänelle taisi kuitenkin olla hedelmäinen joululeipä, jota meillä oli tämän vuosituhannen puolella joka joulu syrjäyttäen pikku hiljaa perinteisen piimälimpun. Äiti oli jo ehtinyt hankkia ainekset leipiin, joita hän antoi läheisilleen joululahjaksikin. Viime jouluna minä tietenkin yritin etsiä ohjetta siinä kuitenkaan onnistumatta ja päädyin tekemään netistä löytämäni reseptin mukaan samantapaista leipää. Nyt itsenäisyyspäiväviikonloppuna olin valmistelemassa tulevia jouluruokia, ja tuota äidin joululeipää isä oli jo ehtinyt toivoa, joten päätin kääntää paikat nurin ohjeen löytääkseni. Niin ei tarvinnut kuitenkaan tehdä, sillä lehti, jossa ohje oli, sattui samantien käteeni, kun keittiönkaapin aukaisin. Leivät onnistuivat miltei täydellisesti ensi yrittämällä, hyvin tuntui maistuvan.

Kiitos rakas Sirkka-äiti, että opetit (välillä tiukkasanaisestikin) kotitaloustaitoja! Kuten sanoin, paljon olisin vielä halunnut oppia, mutta nyt ne on vain opittava itse tai kysyttävä siskolta tai Eilalta, äidin ystävältä.

Kokoan äidin ohjeilla tekemiäni tai äidin eläessään tekemiä ruokia tästä lähtien Äidin parhaat-linkin alle ja joka vuosi teen jonkin äidille mieleisen ruoan tai leivonnaisen, mitä en ole vielä kokeillut tai tänne päivittänyt. Tämä ensimmäinen ruoka on rakuunaporkkanat, joita äiti teki melko usein lisukkeeksi. Käytin annokseen värillisiä porkkanoita ja tuoretta rakuunaa.


Rakuunaporkkanat ja vuohenjuusto-broilerikääröt