Makkaraa perunassa

Aluksikin kiitos miehelle, että tälle annokselle sain nimen blogipäivitystä varten.

Monesti on tullut tehtyä niitä perinteisiä makkaraperunoita paistamalla ranskalaisia, lenkkimakkara- ja sipulin paloja kuumassa uunissa. Ajatus näistä vähän erilaisista makkaraperunoista syntyi jo viime vuoden puolella, koska pakastimessa oli paketti raakamakkaraa. Potut ja muut aineksetkin löytyi kaapista jo ennen joulua, mutta osa meni muihin ruokiin. Vain makkara pakastimessa ja potut jääkaapissa - onneksi säilyivät syötävinä.

Eilen juttelin naapureiden kanssa uuniperunoista ja aioin tehdä nämä makkaraperunat tänään. Enää en voinut muuttaa suunnitelmia, sillä makkara oli sulatettu jääkaapissa.

Tähän ruokaan tulee liki kaikkea, mitä grillin makkaraperunoissa on "kaikilla mausteilla": perunaa, makkaraa, sipulia, maustekurkkua, sinappia, juustoraastetta. Ainoastaan majoneesi ja ketsuppi on korvattu muilla aineksilla. Pottujen uunissa paistamiseen meni tunti ja noin kolme varttia sitten varsinaisten makkaraperunoiden valmistukseen.

Näistä tuli sellaisia kuin ajattelinkin niiden olevan. Shiracha tuo kivan poltteen suuhun, kun itse perunan täyte on pehmeän täyteläistä. Cheddar rapeutuu mukavasti grillivastuksen alla. Seuraavalla kerralla laitan näin isoon annokseen kaksi pakettia raakamakkaraa ja ripauksen suolaa, vaikka voihan sitä ripauttaa toki annoksen päälle.

6 keskikokoista rosamunda-perunaa

merisuolaa

1 pieni salottisipuli

1 maustekurkku

1rs (150) ruohosipulituorejuustoa

1 pieni punasipuli

1-2pkt (á 280g) raakamakkaraa (tässä: yrtti-bratwurst)

1rkl rouheista dijon-sinappia

100g cheddar-raastetta

shiracha-maustekastiketta maun mukaan

(sormisuolaa)

Pese perunat harjalla ja aseta uunipellille folion päälle, jolle on ripoteltu ohut kerros hienoa merisuolaa. Pistele muutama reikä perunoihin. Laita uunin keskitasolle 200 asteeseen tunniksi.

Kun perunat alkaa olla valmiita, silppua salottisipuli ja maustekurkku ja laita sekoituskulhoon tuorejuuston kanssa. Silppua myös punasipuli valmiiksi.

Poista makkarat suolesta, paloittele ja paista kuumalla pannulla. Rapsuttele perunoista suolat pois, halkaise ja koverra kuoret tyhjiksi sekoituskulhoon, kuitenkin niin, että kuoret jää ehyksi. Laita tyhjät kuoret puhtaalle foliolle odottamaan täytettä.

Pilko perunoita lusikan avulla muiden ainesten kanssa sekaisin. Sekoita joukkoon vielä makkaranpalat, punasipulisilppu sekä sinappi. Täytä tyhjät perunankuoret seoksella. Ripottele päälle cheddar-raastetta ja pursota viimeiseksi silaukseksi shirachaa maun mukaan.

Nosta uunipelti uunin yläosaan (ei ihan ylimmälle tasolle) grillivastuksen alle 250 asteeseen noin 5-10 minuutiksi tai kunnes kuorrute on saanut kauniin värin.

Lisäkkeenä voi tarjota salaattia kirpeällä vinegretillä, jos siltä tuntuu.

Pororuusunen

Olkoon tämä pororuusunen vuoden 2015 päättävä päivitykseni. Kiitän sydämestäni sinua blogini uskollinen lukija/seuraaja. Toivon, että jaksat pysyä mukanani ensi vuonnakin.

Ennen joulua minulta toivottiin monenlaisia jouluruokia, joista pystyin vain murto-osan toteuttamaan. Mietin jotain uuttakin juttua ja sain idean tällaisista pororuususista tai -kukkasista. Ne maistuvat hyvin makean leivän, kuten saaristolais- tai hedelmäisen leivän kanssa, salaatin tai pikkelöityjen kasvisten kera. Meillä palan painikkeena oli hedelmäistä joululeipää.

Kylmäsavuporosiivuja on monen kokoisia. Näitä ruususia tehdessäsi huomioi, että tarvitset vähintään kaksi siivua per ruusunen. Nämä alkupalaksi mainiosti sopivat herkkupalat on helppo valmistaa ja hyytyvät nopeasti.

150g kylmäsavuporosiivuja

2 liivatelehteä

2dl kuohukermaa

100g tuorejuustoa (minulle oli pippurista tuorejuustoa)

¼tl kuivattua timjamia

½tl viherpippuria

ripaus yrttisuolaa

ripaus sokeria

1 pienenpieni valkosipulinkynsi tai 2rkl punasipulia silputtuna

1 punainen suippopaprika

2rkl vettä

lisäksi tarvitset pursotinpussin, tuorekelmua ja muffinssivuoan tai matalia kuppeja

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja mausteet. Silppua valkosipuli tai punasipuli hienoksi. Kuutioi suippopaprika. Sekoita sipuli ja paprika täytteen sekaan. Maista täytettä.

Kuumenna tilkka vettä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois. Sulata liivatteet veteen ja sekoita hyvin täytteen joukkoon.

Laita tuorekelmua muffinssivuokiin/kuppeihin. Asettele yksi tai kaksi kylmäsavuporosiivua muffinssivuokaan kukan muotoon. Siirrä täyte pursotinpussiin. Pursota täytettä pororuusukkeeseen. Taita kuhunkin ruusukkeeseen vielä yksi siivu,paina täytteeseen ja pursota vielä täytettä siivun taitteisiin. Laita kylmään tunniksi pariksi, pidempäänkin, jotta maut tasaantuvat.

Ohjeen aineksilla saat kuusi reilun kokoista ruususta.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2016!!!

Äidin muistolle

Minun piti kirjoittaa äidin muistotilaisuuteen kirje äidille, mutten pystynyt. Monta kertaa tämän vuoden aikana minun on pitänyt päivittää blogiani, mutta en vain päässyt joulukuun 13. päivän 2014 yli. Nytkin istun tässä koneellani ja nojaan käsiini, vaikka ajatuksia, muistoja ja mietteitä olisi kuinka paljon. Sanat eivät vain vieläkään riitä kuvailemaan sitä menetystä, surua ja kaipausta, mitä koen, ei asioita joista haluaisin kertoa saati taitoja, joita häneltä opin.

Rakas Sirkka-äitimme kuoli yllättäen päivälleen vuosi sitten. Muistan pätkiä aamun tapahtumista, kun äiti oli kaatunut, ambulanssi ei ottanut kyytiin, isän hädän, kun äiti ei tuntunut reagoivan, yritykseni saada apua, siskon soitto... Elin shokissa joulun yli pitkälle uuteen vuoteen. Tein joulun, kun sitä äitikin olisi halunnut, valmistin lähes kaikki tarjottavat äidin hautajaisiin. Sen jälkeen tuli tyhjyys.

Vaikka järkevästi ajateltuna nyt äidin on hyvä olla, elettyä elämää hänellä ehti tulla miltei 83 vuotta. En ole kuitenkaan kokenut sitä lohduttavana ajatuksena, sillä en ollut valmis luopumaan, vielä oli vaikka mitä opittavaa. Useamman kerran tuolloin syksyllä meillä oli puhetta hiivaleivän ja rieskan leipomisesta. Äiti olisi ne minulle opettanut, mutta sitten vähää yhteistä aikaa hän ei sitten kuitenkaan halunnut tuhlata leipomiseen. Tehdään sitten seuraavalla kerralla, hän vain totesi. Sitä kertaa ei koskaan tullut.

Onnekseni olen perinyt kuitenkin muuten äidiltä jauhopeukalon ja kokkaustaidot. Johtunee varmaankin siitä, että nuorimmaisena pyörin pisimpään kotona ja kieli pitkällä odotin aina mitä milloinkin. Äiti ei ollut kouluja käynyt kokki, mutta silti hän laittoi monet pidot kotiseudulla, oli sitten kyseessä syntymäpäivät tai hautajaiset. Pääsipä hän edustamaan maakuntaamme 60-luvulla Taidossa talonpito-kilpailuunkin ja hyvin siellä sijoittui. Myös Naisten joulumessut Oulussa kuuluivat äidin ruokaharrastukseen liki 20 vuoden ajan. Sainkin tuona aikana varmaan jonkin piparkakkuallergian, kun aina piparkakkuja paistettaessa saan päänsäryn.

Äiti oli kokeilunhaluinen keittiössä ja esitteli usein löytämiään reseptejä, joita sitten kokeili tai joista minä tein meille maisteltavaa. Joskus kotona odotti uudenlainen voileipäkakku tai pikkuleipiä. Kaikkein mieleisin hänelle taisi kuitenkin olla hedelmäinen joululeipä, jota meillä oli tämän vuosituhannen puolella joka joulu syrjäyttäen pikku hiljaa perinteisen piimälimpun. Äiti oli jo ehtinyt hankkia ainekset leipiin, joita hän antoi läheisilleen joululahjaksikin. Viime jouluna minä tietenkin yritin etsiä ohjetta siinä kuitenkaan onnistumatta ja päädyin tekemään netistä löytämäni reseptin mukaan samantapaista leipää. Nyt itsenäisyyspäiväviikonloppuna olin valmistelemassa tulevia jouluruokia, ja tuota äidin joululeipää isä oli jo ehtinyt toivoa, joten päätin kääntää paikat nurin ohjeen löytääkseni. Niin ei tarvinnut kuitenkaan tehdä, sillä lehti, jossa ohje oli, sattui samantien käteeni, kun keittiönkaapin aukaisin. Leivät onnistuivat miltei täydellisesti ensi yrittämällä, hyvin tuntui maistuvan.

Kiitos rakas Sirkka-äiti, että opetit (välillä tiukkasanaisestikin) kotitaloustaitoja! Kuten sanoin, paljon olisin vielä halunnut oppia, mutta nyt ne on vain opittava itse tai kysyttävä siskolta tai Eilalta, äidin ystävältä.

Kokoan äidin ohjeilla tekemiäni tai äidin eläessään tekemiä ruokia tästä lähtien Äidin parhaat-linkin alle ja joka vuosi teen jonkin äidille mieleisen ruoan tai leivonnaisen, mitä en ole vielä kokeillut tai tänne päivittänyt. Tämä ensimmäinen ruoka on rakuunaporkkanat, joita äiti teki melko usein lisukkeeksi. Käytin annokseen värillisiä porkkanoita ja tuoretta rakuunaa.

Rakuunaporkkanat ja vuohenjuusto-broilerikääröt

Raviolit kananmunankeltuainen sydämessään (it. Uava da Raviolo)

Tekemästäni pastataikinasta päätin tehdä täytettyjä ravioleja, joihin tulee pinaatti-ricottatäyte ja kananmunan keltuainen raviolin keskellä, sydämessä. Tätä herkkua oli valmistettu aikoinaan Italian viimeiselle kuninkaalle Vittorio Emanuelelle. Silloin raviolon päälle oli siivutettu tryffeliä ja pirskotettu kuumaan paahdettua voita. Michaela Chiappa teki oman version, missä pinaatti-ricottatäytteeseen tuli vielä kylmäsavulohta, mutta jätin sen pois. Minullakaan ei ollut tryffeliä, mutta sen sijaan pirskotin hieman tryffeliöljyä raviolieni kanssa tarjoamieni kampasimpukoiden paistossa käyttämäni voin sekaan.

Olin huojentunut jo siinä vaiheessa, kun pastataikinaa mankeloin. Vielä innostuneempi olin, kun sain täytteen pursotettua ja keltuaisen ehjänä raviolien sydämeksi. Ensikertalaisena käytin liian vähän jauhoa, tai no siis mannasuurimoita, ja tuskanhiki nousi, kun pasta imi heti täytteestä kosteutta ja olisi halunnut jäädä pöytään kiinni. Sain kuin sainkin pastan irti ja suoriuduin lopusta valmistelusta hetken pohdinnan jälkeen lautaselle saakka.

Piti siis miettiä, missä järjestyksessä valmistan ravioliannokseni. Näitä jättiravioleja muuten riittää alkuruoaksi yksi kappale, jolloin tarjotaan raviolo, pääruoaksi menee kaksi raviolia. Kun olin saanut pastaveden kuumaksi, paistoin kampasimpukat ja siinä välissä nostin raviolit kattilaan. Yksittäiset raviolit kannattaa laittaa hieman raviolia suuremman leivinpaperipalan päälle ja siitä liu'uttaa suolaiseen keitinveteen.

Vain parin kolmen minuutin kypsennys ravioleille ja sitten reikäkauhalla suoraan lautaselle mieleisten lisukkeiden kera. Ja päälle lusikallinen paahdettua voita ja/tai tryffeliöljyä. Mikä visuaalinen elämys olikaan, kun keltuainen purkautui pastaa leikatessa. Koin myös ihanan makuelämyksen, sillä kampasimpukoiden makeus antoi vastapainoa aavistuksen happamalle pinaatti-ricottatäytteelle. Ensimmäistä kertaa pastan kanssa häärätessäni mankeloin taikinan liian ohueksi, mutta kesti se kuitenkin keittämisen ja pysyi ehjänä lautaselle saakka.

pastataikina

 

pinaatti-ricottatäyte:

 

125g tuoretta pinaattia silputtuna

1rs ricottaa

pari kourallista parmesaania raastettuna

ripaus muskottipähkinää

mustapippuria myllystä

suolaa

(sitruunankuori raastettuna)

 

lisäksi:

 

kananmunan keltuainen/raviolo

tryffeliöljyä

 

Kuullota pinaattia pannulla, kunnes vesi on haihtunut. Nosta leikkuulaudalle ja hienonna. Anna jäähtyä hetki. Raasta parmesaani.

 

Sekoita ainekset hyvin sekaisin ja laita täyte pursotinpussiin. Pursota pastalevylle rinkula, mihin mahtuu keltuainen. Lisää keltuainen. Sivele kananmunanvalkuaista täytteen ympärille ja nosta ravioleille kansi päälle. Painele hyvin kiinni niin, ettei täytepastan sisään jää ilmaa. Nosta leivinpaperipalan päälle.

 

Kuumenna pastankeitinvesi poreilevaksi. Mausta reilusti suolalla. Nosta raviolit keitinveteen ja kypsennä korkeintaan kolme minuuttia.

 

Tarjoa mieleisten lisukkeiden kera. Pirskota päälle paahdettua voita tai tryffeliöljyä tai molempien sekoitusta.





Itsetehtyä pastaa - ihan itse ensimmäistä kertaa

Seuraan erilaisia ruokaohjelmia säännöllisen epäsäännöllisesti :) Mies varmaan sanoisi, etten muuta seuraakaan... Noh, oli miten oli, tallensin tuossa alkusyksystä BBC Foodin  Simply Italian ohjelmaa, missä Michaela Chiappa valmisti lähinnä pastaruokia. Onpa Michaelan ruokaohjelma tainnut pyöriä Ylelläkin tässä jokin aika sitten.

Olen pitkään halunnut kokeilla itse pastan valmistusta. En omista itse pastakonetta, mutta olen sellaisen äidillemme ostanut joululahjaksi. Hän tosin on tehnyt sillä karjalanpiirakoiden pohjia, kun pulikoiminen ei enää käy käden käänteessä. Silloin maksoin laitteesta vähän reilu sata markkaa! Eipä siihen hintaan taida enää Marcato Atlasta saada. Ja tähän pakettiin kuuluu peruskelan (asteikko 1-7) lisäksi tagliatelle ja spagettikelat. Otin laitteen äidiltä lainaan, kun syyslomasella olimme kotonani pidemmän aikaa.

Michaelan tekemät täytetyt raviolit saivat vihdoin tarpeeksi innostumaan ja tosissaan kokeilemaan pastan valmistusta. En siis ihan helpoimmasta päästä lähtenyt kokeiluani suorittamaan. Tietenkään.

Pastan tekemisessä oli hieman hifistelyn makua, siis minulle, koska hain Stockalta pussillisen De Cecco 00-hienojauhettua vehnäjauhoa. Nyt pitäisi pastan onnistua. Ja onnistuihan se, vaikka aavistuksen kuivalta tuntuikin ennen kuin laitoin kelmussa jääkaappiin levähtämään. Valitettavasti toimin yksin pastaa tehdessäni, joten itse kaulitsemisesta, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan, ei ole valitettavasti todistusaineistoa.

Opin kuin opinkin tekemään pastaa, vaikka kantapään kautta. Pientäkään taikinaa kannata kerralla alkaa työstämään pastakoneella, koska lopputulos saattaa olla metrien pituinen. Eikä sitä kannata liian ohueksikaan tehdä, kun olin kerta tekemässä ravioleja. Onneksi taikinaa jäin uusiin kokeiluihin :D Ja teen varmasti uudenkin taikinan, jollei äiti joulun jälkeen konetta tarvii. Vien sen takaisin niitä karjalanpiirakoita varten, vaikka saanen tehdä nekin ihan itse ;)



pastataikina:

 

200g pastajauhoa 00-karkeus (voit kokeilla myös durum-jauhoa)

2 kananmunaa

ripaus sormisuolaa

 

Helpointa pasta on valmistaa pöydällä, jolle kumoat jauhon ja teet jauhokasaan kolon kananmunille. Vielä ripaus suolaa päälle ja joko sormin tai pitkäpiikkisellä haarukalla sekoitellen sekoitat kananmunat jauhoihin. Sitten kunnon vaivaus niin, että kaikki jauhot on vaivattu taikinaan. Laita sitten taikina tuorekelmuun ja jääkaappiin hetkeksi lepäämään. Minulle hetkinen oli vajaa tunti.

 

Hieman liian ohueksi "mankeloin", mutta seuraavalla
kerralla olen taas vähän viisaampi.

Sen jälkeen joko kaulimella tai pastakoneella ohueksi levyksi, josta voi tehdä kuviopastaa, nauhapastaa, jättää levyiksi, mitä vaan keksit :) Jotta pasta ei tartu pöytään tai vadille, käytä tavallisia mannaryynejä imemään kosteutta. Ja keitä pasta runsas suolaisessa vedessä pari kolme minuuttia.

 



Sushisalaatti

Olin pari yötä yksin, tai no kisujen kanssa, kotona ja mietin, että mitä sitä viitsisi itselleen laittaa. Mietin töissä ääneen, että kyllä tekisi mieleni pitkästä aikaa sushia, mutta en viitsi kyllä itse alkaa tekemään. Olin jo mielessäni menossa ostamaan valmiina, kun tähän ääneen miettimiseen osallistunut vieruskaverini kysyi, olenko tehnyt koskaan sushisalaattia? Siis mitä?

Ajatukset sekoittuivat täysin, että mitä se mahtaisi olla, mutta nopeastihan se selvisi, että luonnollisesti sushiaineksia salaatin muodossa. Oli ollut joko K-ruoan tai Yhteishyvän ohje kuulemma ja kaveri miehensä kanssa kovin salaatti tykästyneet. Raa'an kalan sijaan salaatissa olisi graavilohta ja sushiriisi olisi basmatia. Kuulosti tosi hyvältä ja pitikin seuraavalla tauolla heti kännykällä googlettaa.

Rakastan jättikatkarapuja ja ajattelin lisätä salaattiin, vaikka K-ruoka.fi:n sushisalaattiohjeessa ei niitä ollutkaan. Mikä parasta, nyt Lidliin on taas tullut ihania jättikatkoja (Deluxe katkarapurengas)!!! Ne menivät viime jouluna kuin kuumille kiville joulupöydässä. Suunta siis Lidliin ja sieltä hainkin salaattiin muutkin kotoa puuttuneet ainekset.

Hieman muokkasin myös salaattikastiketta, koska se sai olla suolainen. Joten soijaa sai olla lisää. Se ohensi kastikkeen sopivan juoksevaksi.

Tämä oli niin hyvää, etten yhtään ihmettele, miten siihen voi tulla himo. Niin kuin sushiinkin. Seuraavana päivänä tein uuden salaatin. Kalan sijaan siinä oli pelkästään niitä ihania jättikatkoja :D

"sushiriisi":

 

1½dl basmatiriisiä

3rkl riisiviinietikkaa (tai omenaviinietikkaa)

2tl sokeria

½tl suolaa

 

salaattiannokseen:

 

pala tuorekurkkua

1 pieni avokado

rucolaa

50g graavilohta

5-6 jättikatkarapua

 

salaattikastike:

 

2rkl rypsiöljyä

2rkl soijakastiketta

2tl wasabia

 

Keitä riisi ilman suolaa paketin ohjeen mukaan. Sekoita viinietikka, sokeri ja suola. Kaada liemi riisin sekaan ja sekoita hyvin. Laita kylmään jäähtymään.

 

Levitä jäähtynyttä riisiä lautaselle. Revi päälle rucolaa. Kuutioi kurkku ja lisää riisin sekaan. Sekoitele hieman. Halkaise ja kuori avokado. Leikkaa viipaleiksi ja asettele riisin päälle. Tee graavilohesta ruusukkeita. Asettele lohiruusukkeen lautaselle ja lisäksi sulatetut jättikatkaravut.

 

Sekoita kastike. Pirskottele hieman salaatin päälle ja tarjoa lisäksi dippailuun pienessä astiassa lautasella tai sen ohessa. Nauti heti :)





Joulukinkkupiirakka

Tässäpä oiva piirakka näin joulunaluspippaloihin. Voi virittäytyä tulevaan maistelemalla kinkkua ja sinappia piirakan muodossa :) Ihan en joulupöytään tarjolle laittaisi, mutta sitten joulun jälkeenkin näin voi joulukinkkukiusauksen ohella käyttää loput kinkun jämät.

En minä tätä olisi varmaankaan nyt tehnyt, mutta erään työpaikan kuusijuhlaan tarvittiin kinkkupiirakkaa, joten ehdotin, että miksei sitten joulukinkkupiirakkaa :)

Piirakka tuoksui reilusti sinapille. Toivottavasti maistuikin ja teki kauppansa. Tarjottavat kuulemani mukaan tuotiin nyyttäriperiaatteella, joten syötävää varmaan on ollut yllin kyllin. Jospa olisi hiukopalaa jäänyt myös maanantaille? Ken tietää.

pohja:

 

100g voita

2dl vehnäjauhoa

3rkl kylmää vettä

 

täyte:

 

250g joulukinkkua

1dl silputtua purjoa

150g emmental-juustoraastetta

1tl rosmariinia

mustapippuria myllystä

1½rkl rouheista dijon-sinappia

1½rkl mietoa sinappia (esim. Meira)

2½dl kermaa

 

Nypi voi ja vehnäjauho. Sekoita taikinaksi lisäämällä kylmä vesi. Painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

 

Kuutioi joulukinkku pieneksi kuutioksi. Silppua purjoa noin desin verran. Nosta kulhoon ja lisää raastettu juusto, mausteet, sinapit sekä kerma. Sekoita hyvin. Täytteeseen ei tarvitse lisätä suolaa.

 

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30-35 minuuttia. Piirakan pinnan tulee saada hieman kullanruskeaa väriä, mutta älä polta. Koska täytteeseen ei tule kananmunaa, voi piirakka tuntua keskeltä pehmeältä. Se kuitenkin asettuu jäähtyessään.



Tahmeat hunajaoliivit - ehdotukseni GAEA-oliivien uutuusmauksi

Sain taannoin kutsun GAEA ja Ruoka.fi:n GAEA-oliivien tuotetestaajaksi ja -kehittäjäksi. Innostuin ideasta päästä kehittelemään jotain uutta juttua ja ilmoittauduin mukaan. Sitten erään päivänä tuli postilta saapumisilmoitus tuotepaketista.

Paketti sisälsi sekä kevyesti merisuolalla ja extra virgin- oliiviöljyllä viimeisteltyjä kalamata-oliiveja että sitruunalla ja basilikalla marinoidun oliivilajitelman. Lisäksi sain kokeiltavaksi GAEA extra virgin-oliiviöljyn. Molemmat oliivipakkaukset sisälsivät herkullisia, hyvälaatuisia oliiveja. Ja mikä parasta oliivit eivät ui suolaliemessä!

Sitten pitikin pohtia, mikä olisi se uutuusmaku? Erilaisia täytettyjä oliiveja on markkinoilla yllin kyllin. GAEA-oliivit on pakattu uudella tavalla ympäristöystävällisesti pussiin ilman nestettä, joten sekin piti ottaa huomioon. Mielestäni ehdotelmani piti sopia niin kalamata-oliiveihin kuin oliivilajitelmaankin. Ja ennen kaikkea, mikä minut kuluttajana saisi tarttumaan tuotepakkaukseen, joka sisältäisi uudella maulla viimeisteltyjä oliiveja?

Uutuusmaun kehitteleminen ei ollut ihan niin helppoa kuin olin sen ajatellut olevan. Heitin työkaverilleni ilmaan pari täytevaihtoehtoa, jotka ammuttiin alas samantien. Ei auttanut muuta kuin miettiä jotain muuta.

Yhtenä vaihtoehtona mietin pistaasipähkinää. Sitten muistin vanhempieni tuttavalta lahjaksi saaman itsetuotetun hunajan. Siihen ajatukseen jäin sitten koukkuun ja syntyi ehdotukseni GAEA-oliivien uutuusmauksi. Tahmeat hunajaoliivit, joita voi tarjota siltään juustojen kanssa tai silputtuna pienillä juustoleipäsillä, tai miksei jonkin suolaisen ohuen kinkun makuparina.

Valmistin maustamalla oliivit ja annoin niiden tekeytyä seuraavaan päivään. Sitten laitoin sekä kokonaisia että silputtuja oliiveja maalaispatongin, suomalaisen Aura-juuston, espanjalaisen 12kk kypsytetyn Manchengo-juuston ja ranskalaisen Kolibrie brie-juuston kanssa tarjolle. Juomaksi tarjosin espanjalaista Castellblanc-cavaa.

Näin esivalmistelet tahmeat hunajaoliivit:

 

1pss (150g) GAEA-oliiveja

2rkl juoksevaa hunajaa (esim. suomalainen Mieleinen-hunaja)

1rkl GAEA-extra virgin oliiviöljyä

½tl rouhittua mustapippuria

 

Ainekset sekoitetaan ja annetaan marinoitua seuraavaan päivään.

 

 

Nyt on aika äänestää ehdotustani GAEA-oliivien uutuusmauksi. Kaikki äänet lasketaan! Äänestysaikaa on vain 8.12.2014 saakka ja sinä saatat voittaa. Äänestä ehdotustani tästä linkistä tai klikkaamalla alla olevaa kuvaa! 

 



Cobbin salaatti kotoa löytyneistä aineksista

Jääkaappiin ja sen ulkopuolelle oli kerääntynyt selkeät salaattiainekset. Olin ostanut avokadoa, jääkaapissa oli avattu paketti ylikypsää kinkkua, nyhtökanaa en ollut yksikseni jaksanut lappaa kaikkea, aura-juustoa oli oliivikilpailuun lähettämästäni makuehdotuksesta ja niin edelleen.

Muistelin, että siskoni oli joskus tehnyt Cobbin salaattia, johon minulla oli nyt ainekset käsissä. Olin nimittäin monesti aikonut salaattia tehdä, mutta aikomukseksi oli jäänyt.

En siis paahtanut pekonia salaattiini, vaan paahdoin paistinpannulla hieman sitä ylikypsää kinkkua salaattiini pekonin asemesta. Laitoin siihen myös minipaprikan, kun sellainenkin sattui löytymään. Kastikkeen ohjeen nappasin Foodnetworkin sivulta.

Sen tarkemmin en määriä osaa sanoa, vähän sitä ja tätä. Kastiketta on neljään annokseen. Mittasin kaikki kastikeainekset lasipurkkiin, kansi kiinni ja hölskytys. Ja salaattikastike on valmis.

salaattiainekset:

 

nyhtökanaa

ylikypsää kinkkua kuivalla pannulla paahdettuna

muutama kirsikkatomaatti

((mini)paprika)

avokadoa

kananmunaa

aura-juustoa

cosmopolitan-salaattia

rucolaa

 

salaattikastike:

 

3rkl oliiviöljyä

2rkl punaviinietikkaa

1rkl sitruunamehua

1tl dijon-sinappia

1tl worchestershire-kastiketta

1 valkosipulinkynsi raastettuna

ripaus suolaa

mustapippuria myllystä

 

Salaatti kootaan seuraavasti. Laita alle salaatista ja rucolasta peti. Kokoa muut ainekset päälle omiksi lohkoiksi. Halutessasi voit pirskotella kastiketta suoraan päälle tai tarjota erikseen.





Suklaamousse-puolukkakakku

Kasvis tex mexin kanssa samaan juhliin matkasi myös toinen hyväksi havaittu, ja kuulemma suussa sulava, kakku. Tein samanlaisen, tosin mansikkatäytteisenä silloin, perheen pojan valmistujaisjuhliin. Nyt ehdotin, että suklaamoussen vastapainoksi laittaisin kakkuun kirpeänhappamaa puolukkaa.

Keitin puolukasta hillokkeen, mutta liekö se enää sitten ollut kovin kirpeää ja hapanta. Maistoin täyttäessä ja kyllä sopivat hyvin yhteen. Puolukkaa ei saa vain olla liikaa, sopivasti vain.

Kakun päälle tuli suklaaganache, jota valutin myös kakun reunoille. Päälle keitin karamellikastikkeen ja lisäkoristeeksi kullanvärisiä sekä punaisia koristerakeita. Kakusta tuli mielestäni sopivan juhlava ja houkuttelevan näköinen.

Tex mex kasvisvoileipäkakku 100-vuotisjuhliin

Tällaisia tex mex kasvisvoileipäkakkuja olen näiden 100-vuotiaiden perhepiiriin monesti aiemminkin tehnyt. Kakusta on tullut juhlien kestosuosikki. Perheen vanhemmat täyttivät tänä vuonna 50 vuotta ja nyt syntymäpäiviä juhlistettiin yhdessä tuumin. Luonnollisesti kasvis tex mexillä oli oma paikkansa juhlapöydässä.

Postaan kakun tänne oikeastaan sen värikkään koristelun vuoksi. Sisältä kakku oli aiempien kakkujen mukainen, hieman chilisempänä vain. Limet olivat nyt tosi mehukkaita ja kirpakoita, joten guacamoleen tuli oikein pirteä maku.

Vähälaktoosisen juustokastikkeen saa nopeasti kuumentamalla vispikermaa ja sulattamalla siihen Valion laktoositonta cheddar-sulatejuustoa. Laktoosittoman saa luonnollisesti kuumentamalla laktoositonta vispikermaa.

Minipaprikat ja itseasiassa myös chilin saa kivasti törhölle leikkaamalla paprikan/chilin suikaleiksi niin, että kantaosa jää yhtenäiseksi. Sitten paprika/chili kylmään, mielellään jääveteen, ja se käpristyy auki itsestään.

täysjyväpaahtoleipää

kasvislientä

 

hot salsaa

sambal oelekia

vispikermaa

cheddar-sulatejuustoa

kidney-papuja

 

avokadoa

kevätsipulia

limeä

savusuolaa

mustapippuria myllystä

chili-limemausteseosta

punaista paprikaa

 

guacamolea

ranskankermaa

nachoja

frisee-salaattia

kevätsipulia

kirsikkatomaatteja

minipaprikoita

limeä

 



 

Purppuranpunainen tölkkikeitto

Kotimatkalla ajellessa syntyi idea tästä purppuraisesta sosekeitosta. Keiton piti valmistua nopeasti, joten en alkanut sitä alusta pitäen tekemään, vaan turvauduin ensi kertaa Pirkan valmiiseen juuressoseeseen, jossa on punajuurta ja perunaa.

Keiton keittäminen tuntui jopa liian helpolta. Lopputuloksesta tuli syötävä, seuraavana päivänä mielestäni parempi. Ihan kelpo tuote kiireiselle tuollainen valmis sose, kuten pakastekasvikset ja -juureksetkin. Parempi emäntä tekee kait alusta pitäen itse, vaikka ei aina jaksaisikaan tai ei yhtään huvittaisi :) Onneksi mies ei ole ronkeli, että puolivalmisteetkin uppoaa. Itse olen omista keitoksistani kriittisempi, ehkä liikaakin.

2rkl oliiviöljyä

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

1prk (400g) kookosmaitoa

2dl vettä

1 pötkö (500g) punajuuri-perunasosetta

1tl rakuunaa

½tl jauhettua korianteria

½tl valkopippuria

½-1tl savusuolaa

 

Kuullota pilkottu sipuli ja valkosipulinkynnet öljyssä. Lisää kookosmaito ja vesi sekä valmis sose. Sekoita ja lisää sitten mausteet. Anna kiehua hiljalleen vartin verran. Soseuta tasaiseksi ja tarjoa.



Olutpataleipä

Pataleipä on varmasti yksi varsinkin tämän vuoden ruokahittejä. Olen havainnoinut padassa leivottua leipää eri ruokablogeista. Meinasin, etten kokeile, kun se ei kuitenkaan onnistu. Kotivinkin uutiskirjeestä bongaamani Paras pataleipä-resepti kuvan kanssa sai minut kuitenkin klikkaamaan linkin auki kerta toisensa jälkeen.

En kuitenkaan ohjeen mukaan voinut pataleipäkokeiluani tehdä. Siinä edesauttoi jääkaappiin jämähtänyt lagertölkki. Päätin siis tehdä olutpataleipää!

Leivän leipominen ei voisi olla helpompaa. Mitä kauemmin jaksat antaa taikinan kohota, sitä enemmän saat leipään makua ja sitä huokoisempaa leivästä tulee.

Jännityksellä seurasin kylmästä oluesta ja kuivahiivasta tekemäni taikinan kohoamista. Pikkuhiljaa taikina kohosi ja siihen muodostui ilmataskuja itsekseen ilman minkäänlaista vaivaamista. Jaksoin odottaa 18 tuntia, minkä jälkeen laitoin padan uuniin ja kääntelin taikinakulhossa taikinan pintaan reilusti jauhoja.

Sitten oli paiston vuoro. Öljysin tulikuuman valurautapadan ja kiepsautin taikinan pataan. Kansi kiinni ja uuniin. Jännitin koko paiston ajan, että mitähän kannen alta paljastuu. Hihkaisin riemusta, kun leipä oli kohonnut ja siitä oli tullut ihan maalaisleivän näköinen. Kansi jäi pois ja vielä paistopinta leipään. Tuskin maltoin odottaa, että pääsen maistamaan ensimmäistä pataleipääni!

Kumosin leivän ritilälle ja haistelin sitä. Se tuoksui vienosti oluelta ja kumahteli koputettaessa. Se on kypsän leivän merkki. Kun leipä oli hetken jäähtynyt, leikkasin varovasti pari palaa. Kuori oli tosi rapea ja sisältä tulvahti oluen tuoksu. Maistoin leipää ilman mitään rasvaa ensin.

Vaikka leipä tuoksui selvästi oluelle, se ei aluksi paljoa maistunut. Maku oli joka tapauksessa todella hyvä, sellainen maalaisleivän oloinen. Olin niin iloinen, että kokeiluni onnistui. Ihana maalaisleivän kaltainen limppu oli valmistunut ilman sen suurempia ponnistuksia, hurraa!!! Ja itseasiassa muutaman päivän vanha leipä maistuukin oluelle.

Ensimmäisten maistiaisten jälkeen olen nauttinut leipää mm. nyhtökanan ja maukkaiden  juustojen (manchengo, tryffelijuusto) kanssa. Ehdottomasti kannattaa kokeilla, vaikkei valurautaista pataa omistaisikaan. Mikä tahansa kannellinen pata käy ja tilavuus on vähintään 2-3 litraa.

4dl (saksalaista) erikoisvehnäjauhoa

3dl (saksalaista) sämpyläjauhoa

2tl suolaa

½tl kuivahiivaa

3½dl lageria

 

(oliiviöljyä padan voiteluun)

 

Sekoita ainekset keskenään taikinakulhossa ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön kelmun alle 12-24 tunniksi (minä kohotin 18 tuntia).

 

Laita noin 2-3 litran vetoinen pata kylmään uuniin ja laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna padan kuumeta 30 minuuttia. Sillä aikaa kääntele taikinaa kulhossa ja ripottele kauttaaltaan reilusti erikoisvehnäjauhoilla.

 

Ota pata uunista ja voitele silikonisella sudilla hieman öljyä padan pohjalle ja reunoille. Leipä ei kuulemma tartu pataan, vaikkei sitä voitelisikaan. Kumoa jauhotettu leipätaikina pataan ja nosta kuuma kansi päälle. Nosta pata uunin alatasolle ja paista 30 minuuttia. Sen jälkeen poista kansi ja paista vielä 15 minuuttia.

 

Nosta pata uunista ja kumoa leipä ritilälle jäähtymään. Malta hetki ja hullaannu sitten leivästä :D



Taivaallista nyhtökanaa

Olen kerran tehnyt nyhtöpossua (laitan linkin, kun olen päivittänyt sen blogiin) enkä hullaantunut siihen. Possussa oli mielestäni liikaa kaikkea. Nyt kuitenkin halusin kokeilla tuota nyhdettävää mutta broilerista valmistettuna. Niin eihän tämä oikeasti kanaa ole, vaan broileria. Googlettelin eri ohjeita, mutta mikään ei suoraan iskenyt, vaan nappasin makuja ja ideoita reseptistä jos toisestakin.

Päädyin valkosipuliseen nyhtökanaan, sillä jokin ihme valkosipulivillityskin on vaihteeksi iskenyt - nam! Olen tainnut jo useampaan kertaa (kaksikin on useampi kuin yksi) mainita pitäväni broilerin paistileikkeistä, koska se on sitä tummempaa, maukkaampaa ja mehevämpää broilerin lihaa.

Koska valmistin nyhtökanan vain omaan käyttööni, tein sen yhdestä pakkauksesta broileria. Muutenkin valitsin pataan lempeitä makuja, mitkä eivät itsessään valkosipulia lukuunottamatta korostu, vaan lopputuloksesta tulisi mahdollisimman maukasta, mutta myös sellaista, että broilerikin maistuu.

Tästä tuli aivan taivaallista. Sitä voisi lappaa suuhun suoraan padasta haarukoiden. Ja vähän olen siihen sortunutkin... Lisäksi tämä herkku maistuu mainiosti olutpataleivän kanssa tai vaikka Cobbin salaatissa. Tätä teen tasan varmasti vielä useasti uudelleen ja uudelleen...

Nyhtökanaa tuoreella olutpataleivällä

1rs (600-700g) broilerin paistileikkeitä

3rkl valkoviinietikkaa

2rkl oliiviöljyä

2rkl thai sweet chili-kastiketta

1 kanaliemikuutio murskattuna

6 valkosipulinkynttä

1tl kuivattua (luomu)rosmariinia

1tl mustapippurirouhetta

 

Sekoita haudutuskastikeainekset padassa sekaisin ja lisää paistileikkeet. Kääntele lihapaloja hyvin ja anna hautua 100 asteisessa uunissa kannen alla kolme tuntia. Nosta uunin lämpötila 125 asteeseen, ota padasta kansi pois, käännä paistileikkeet ja anna hautua vielä tunti ilman kantta.

 

Nosta pata uunista ja nyhdä paistileikkeet. Lisää takaisin pataan ja sekoita haudutuskastikkeeseen. Nauti haluamallasi tavalla!

 



Nyhtökanaa Cobbin salaatissa mun tapaan

Puolukkatuulihatut karamellikastikkeella

Pääsin tekemään tuulihattuja pitkästä aikaa. Tässä taannoin havannoin televisiosta, että tuulihattuja tehtäessä tulee tuulihattumassaan kiinnittää huomiota. Taikinaan lisättävät kananmunat tulisi punnita, jotta mittasuhteista tulisi täydelliset. Kananmunilla kun on eroa.

Kun en ollut aiemmin asiaan tarkemmin perehtynyt, mietinkin joskus, kuinka toiset tuulihatut paistuvat täydellisesti ja pitävät muotonsa, mutta toiset jää kosteiksi ja lässähtävät. En silti lähtenyt punnitsemaan kananmunia, vaan silmämääräisesti arvioin sen kolmannen kananmunan osalta, minkä kokoisen rikkoisin taikinaan. Teen aina taikinan samalla ohjeella, mutta nyt ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiota taikinan rakenteeseen.

Toisen kananmunan vatkattuani taikinaan oli taikina joustavaa, mutta kuitenkin vielä liian kovaa pursotettavaksi. Niinpä lisäsin viimeisenä hieman toisia pienemmän kananmunan ja taikinasta tuli juuri sopivaa. Ei liian löysää, mutta kuitenkin helposti pursotettavaa. Ja ne onnistuivat täydellisesti.

Puolukkatäytteeseen keitin ja paseerasin hillon, joka sai kovettua kylmässä seuraavaan päivään. Sitten vatkasin hilloin tuorejuusto-kermavaahtoseokseen ja pursotin onttoihin tuulihattuihin. Puolukkatäytteen päälle laitoin nokareen paksua karamellikastiketta.

tuulihatut:

 

2dl vettä

100g voita

1½dl vehnäjauhoja (käytän puolikarkeita)

3 kananmunaa

 

Kuumenna vesi ja voi kattilassa kiehuvaksi. Sekoita nopeasti joukkoon vehnäjauhot ja vatkaa tasaiseksi massaksi niin, että taikina irtoaa kattilan reunoista. Anna seoksen jäähtyä. Vatkaa kananmunat yksitellen taikinaan. Kannattaa vatkata käsin, jotta tunnet, millaista taikina on. Lisää viimeinen kananmuna sen mukaan, tuntuuko taikina vielä liian jäykältä pursotettavaksi (lisää isompi kananmuna) tai jo melko pehmeältä, elastiselta (lisää pieni kananmuna). Voit halutessasi toki punnita munien painon.

 

Pursota taikinasta tarkoitukseesi sopivan kokoisia palleroita. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia. Älä aukaise uuniluukkua paiston aikana. Kun tuulihatut ovat kullanruskeita ja näyttävät kiinteiltä, nosta ne pois uunista ja anna jäähtyä.

 

puolukkatäyte:

 

2dl puolukoita

1dl hillo-marmeladisokeria

2rs vaniljatuorejuustoa

1dl vispikermaa

 

Valmista ensin puolukkahillo. Keitä jäiset puolukat ja hillo-marmeladisokeri kattilassa. Kun sokeri on sulanut ja keitos kiehahtanut kunnolla, paseeraa hillo siivilän läpi. Anna jäähtyä viileässä.

 

Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi, lisää tuorejuusto. Sekoita joukkoon vielä puolukkahillo. Pursota täyte tuulihattuihin. Lisäksi voi laittaa puolukkatäytteen päälle vielä paksua karamellikastiketta. Nosta päälle puoliksi leikatun tuulihatun päällisosa. Voit ripotella halutessasi tomusokeria tuulihattujen päälle.



Broilerivoileipäkakkua illanistujaisiin

Menikö se niin, että hyvä kello kauas kuuluu :) Sain tehtäväksi tehdä "tyttöjeniltaa" varten suolaista ja makeaa hyvää. Suolainen valikoituikin sitten voileipäkakuksi, joka tehtiin broilerista.

Sinäänsä tässä ei ole sen kummempaa uutta kuin että kokeilin tähän kakkuun Korpelan valmiiksi kypsennettyä ja kuutioitua broileria. Broileritäytteeseen lisäsin vielä lisämauksi rucolaa. Hyvää tuli ja oli maistunut. Se on tärkeintä se.

täysjyväpaahtoleipää

kasvislientä

 

valmista kypsennettyä broilerikuutiota

kevytmajoneesia

vähälaktoosista ranskankermaa

rucolaa

ruohosipulia

mustapippuria myllystä

 

ananasta silputtuna (ei ananasmurskaa)

kolmen pippurin tuorejuustoa

 

kevytmajoneesia

ruohosipulituorejuustoa

hunajapaahdettua ohuen ohutta broilerileikettä

kirsikkatomaatteja

friseesalaattia

ruohosipulia

 



Karamellikastike

Tein satsin puolukkaisia tuulihattuja ja halusin niihin vielä pienen kinuskimaisen yllätyksen. Niinpä keitin nopeasti karamellikastikkeen, joka annoin keittyä paksuksi niin, että sain kastikkeen jäähdyttyä nosteltua pieniä nokareita tuulihattujen puolukkatäytteen päälle. Myöhemmin tein vielä puolukkaisen suklaamoussekakun, johon keitin hieman ohuemman kastikkeen, että sain pursotettua sitä kakun päälle.

Kastike syntyy helposti neljästä aineksesta kokoon keittämällä. Mitä vähemmän keität, sitä ohuempi kastikkeesta tulee. Jos keität kastikkeen vaikka edellisenä päivänä valmiiksi, se notkistuu, kun nostat kattilassa lämpimälle liedelle ja sekoittelet.

Kastiketta voi käyttää täytteisiin, koristeluun tai vaikka jäisten marjojen kanssa.

2rkl ruokokidesokeria

2rkl vaaleaa siirappia

1dl vispikermaa

1rkl voita

 

Kuumenna sokeri ja siirappi. Kun sokeri on sulanut, lisää kerma ja keittele muutama minuutti. Keitettäessä kastikkeeseen muodostuu isoja kuplia, mutta mitä pidempään kastiketta keität, kuplat pienenevät ja kastike paksuuntuu.

 

 

Kun kastike on mielestäsi sopivan paksua, lisää voi. Nosta pois levyltä ja sekoita voi hyvin joukkoon. Kastike on tosi kuumaa ja polttaa kielen, voin kokemuksesta kertoa :)

 

 

Paksua karamellikastiketta puolukkatäytteisissä
tuulihatuissa.

Ohuempaa karamellikastiketta suklaakakun
koristeena.

Linssisosekeitto

Innostuin tästä keitosta, kun näin pelkästään kuvan. Mikä ihanan oranssinkeltainen väri tähän muuten niin harmaaseen, synkkään marraskuuhun. Taas on se aika vuodesta, kun töihin mennessä ja sieltä tullessa on joko pimeää tai ainakin hämärää. Silloin toimii juuri tällaiset väripommit.

Linssisosekeitto ja sen ohje löytyivät Muista syödä välillä...-blogista. En kuitenkaan saanut aivan samanlaista värikylläisyyttä kuvaan keitostani ilman että olisin sitä vähän muokannut. Meillä valaistus olohuoneessa on niukanlainen, kun "joku" ei ole asentanut kattovalaisinta paikoilleen. Keittiössä kuvaaminen on yhtä lailla hanurista. No kuvat eivät ole pääasia, vaan soppa, joka maistuu. Ja ehkä vähän kuuluukin, mutta meillä ei ole koskaan sitä asiaa arasteltu.

Kirjoitin keiton ainekset ja määrät paperin kulmaan ylös, mutta en valmistusohjetta. Siksi se poikkeaa alkuperäisestä. Siinä saattaa olla syy, ettei keitostani tullut yhtä aurinkoista väriltään?

Suosittelen ja mieskin peukuttaa!

4 punaista paprikaa

200g punasipulia

5 valkosipulinkynttä

4 tomaattia

1 punainen chilipalko

2rkl oliiviöljyä

400g punaisia linssejä

15dl kasvislientä

2rkl juoksevaa hunajaa

½rkl balsamicoa

1tl kuivattua oreganoa

½tl savupaprikajauhetta (sweet)

¼tl jauhettua muskottipähkinää

mustapippuria myllystä

(suolaa)

200g ranskankermaa

 

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Huuhtele, halkaise ja poista kanta sekä siemenet paprikoista. Halkaise punasipulit ja pistele valkosipulinkynsiin reikiä. Laita uunipellille vahvan folion päälle. Paahda uunissa, kunnes paprikoiden pinta on paahtunut. Voit laittaa välissä myös halkaistut tomaatit sekä chilin (poista kannat) uunipellille paahtumaan. Koska minä unohdin ohjeistuksen, poltin tomaatteja ja chilin kaasupolttimella.

 

Laita oliiviöljyä kattilaan. Kuori paprikat, kaiva punasipuleista ja valkosipulinkuorista sisukset. Kuullota kattilassa ja lisää joukkoon lohkotut tomaatit ja paloiteltu chili.

 

Huuhtele linssit hyvin. Lisää kattilaan linssit ja kasvisliemi. Mausta keitto ja anna kiehua noin 20 minuuttia, kunnes linssit ovat aivan kypsiä. Soseuta keitto, tarkista suola ja sekoita joukkoon vielä ranskankerma.

 

Kuorin keittooni muutaman pistaasipähkinän ja lisäaromiksi kurpitsaöljyä. Ranskankermanokare ja yrtitkin sopisivat mainiosti.