Ruokaisa aura-kinkkusalaatti

Joskus on hankalaa löytää ruoalle oikea nimi. Usein se tulee automaattisesti, varsinkin, kun tekee jostain valmiista reseptistä muokkailen omaan makuun tai valmistusaineisiin sopivaksi. Onpa minullakin aivan ruoasta riippumattomia tai muunneltuja nimiä.

Tälle salaatille nimen löytäminen oli hieman hankalaa. Päämakuna on kinkku, mutta kaikkea muuta on kuitenkin aika lailla sopivasti. Niin on toki kinkkuakin, ei yhtään liikaa, mutta siis joo. Makustelin ongelmaani ääneen ja mies ryhtyi auttamaan. Päädyin hänen ehdotuksestaan ruokaisaan ja täsmentävän mikä muu siinä maistuu-kysymyksen jälkeen nimeen lisättiin aura-juusto.

Salaatti oli nimensä mukainen, ja herkullinen. Taidanpa tehdä joku toinen päivä samanlaisen, vaikka töihin mukaan. Kinkkuakin jäi vielä pariin salaattiin, kuten muitakin aineita.

neljännes cosmopolitan-salaattia

50g ylikypsää palvikinkkua suikaleina

2 maustekurkkuviipaletta

3 ruskeaa herkkusientä

4-5 punaisia ja keltaisia kirsikkatomaatteja

20g aura-juustoa

2rkl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

1vpl kauraleipää suikaleina

1rkl pinjansiemeniä

ripaus savusuolaa

2-3tl balsamico-siirappia

 

Huuhtele, kuivaa ja suikaloi/revi salaatti. Suikaloi kinkku ja maustekurkkuviipaleet (sellaiset pitkänmalliset). Viipaloi herkkusienet, lohko tomaatit. Nosta aura-juusto valmiiksi.

 

Kuumenna öljy ja viipaloi pannulle valkosipulinkynsi. Suikaloi reilusti leipäpala. Lisää pinjansiementen kanssa pannulle. Paista kauniin kullanruskeiksi.

 

Kokoa salaatti kerroksittain ja roiski päälle balsamico-siirappia.



Broilerifilonyytit hunajaisella salaattipedillä - suikalekokkisatoa

Sain ystävältäni Päikiltä  syyskuun puolella yllätyksellisen whatsup-viestin, että "jokos olet osallistunut Kariniemen Suomen paras suikalekokki-kilpailuun?" No en ollut moisesta kilpailusta kuullutkaan ja tuskin olisin osallistunutkaan, ellei ystävän kannustusta olisi puhelimeen ilmaantunut. Vitsinä heitin, että josko sen Hackmanin wokkipannun saisin. Sen sai nimittäin kymmenen parasta, joista vielä viisi pääsi Risto Mikkolan kanssa kokkailemaan.

Sain samantien ajatuksen, millä ruoalla voisin osallistua ja lopulta ennen kilpailuun ilmoittautumisen umpeutumista ajatukseni toteutin. Olimme tuolloin syyslomalla kotonani. Makutuomareina toimivat miehen ohella vanhempani.

Ohje on mielestäni helppo toteuttaa, koska siihen ei tule montaakaan raaka-ainetta eikä työvaihetta. Filotaikinaakaan ei perinteiseen tapaan tarvitse voidella erikseen, vaan ohuenohut taikina imee itseensä niin täytteestä kuin paistorasvastakin mehevyyttä.

Nyyttien oheen valmistin hunajaisen vuonankaalisalaatin. Sain omalta makuraadiltani myönteisiä nyökytyksiä ja kehuja, joten ei muuta kuin osallistumiskaavaketta nettiin täyttämään ja kuvan kera eteenpäin laittamaan.

Unohdin kilpailun jossain vaiheessa arkeen palattuamme, kunnes nyt marraskuun puolella yhtäkkiä hoksasin, että mitenkähän kilpailussa loppujen lopuksi kävi? Silloin, kun laitoin oman ruoan, kilpailuun oli osallistunut jo 124 reseptiä. Ajattelin, että tuskinpa on mitään jakoa noin suuressa joukossa. Yllätykseni oli sitä suurempi, kun olinkin sijoittunut 10 parhaan joukkoon yhteensä 161 osallistuneesta broilerin suikaleannoksesta!!! Kylläpä tuli hyvä mieli ja upea wokkipannu vielä lisäksi.

                              

1pkt maustamattomia broilerin filesuikaleita 

1rkl voita
1rkl oliiviöljyä
½ purjo (15cm)
½tl timjamia
½ sitruunan mehu
mustapippuria myllystä
½tl savusuolaa
6vpl vuohentuorejuustoa (esim. Président chèvres doux)
½ filotaikinapaketti
2rkl oliiviöljyä
2rkl voita 



Laita oliiviöljy ja voi pannulle. Paista broilerin filesuikaleet suikaloidun purjon kanssa kypsäksi. Mausta paiston aikana timjamilla, sitruunan mehulla, muutamalla kierroksella mustapippuria myllystä sekä savusuolalla. Anna jäähtyä.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Puolita filotaikinapaketti ja nosta jokaista nyyttiä varten kaksi levyä taitettuna työlaudalle. Jaa broileritäyte filotaikinalevyjen keskelle ja nosta päälle vuohentuorejuustoviipale. Nosta filotaikinan kapeammat reunat ja sen jälkeen pidemmät reunat nyytiksi. Purista nyytit varovasti kiinni.

Sulata voi oliiviöljyn joukkoon ja nosta filonyytit kuumalle pannulle. Anna paistua hiljalleen, kunnes nyyttien pohjat ovat rapeutuneet. Nosta uunin kestävä paistinpannu suoraan uuniin tai nosta nyytit paistonkestävään vuokaan. Paista filonyytteihin kaunis kullankeltainen pinta uunin keskitasolla noin vartin verran.

Tarjoa vuonankaalin sekä hunajavinegretin kanssa. Hunajavinegrettiin tarvitset 2rkl suomalaista juoksevaa hunajaa, 2rkl oliiviöljyä, 2rkl omenaviinietikkaa sekä ripauksen suolaa ja mustapippurirouhetta. Vuonankaalia tarvitset pari pussillista (á 150 g).



Siskoni toivomuksesta tässä kuva
palkintopannusta, joka ei olekaan
 Kovanaama (niin kuin en minäkään)
vaan Matador (tähän en kommentoi
enkä myönnä mitään). :D

 

Sahrami-toscaomenat (sv. Saffranskokta toscaäpplen)

Isänpäivän päivällisen päätteeksi nautimme kotipihan omenoista, jotka valmistun jälkiruoaksi joululehteni Mat magasinet Julspecial 2014 reseptillä. Jo aiemmin testasimme mantelimoussea puolukan kanssa.

Lehden kuva toscaomenoita oli niin houkutteleva, etten voinut olla kokeilematta. Ja hyväähän lopputuloksesta tuli, mutta käyttämäni omenat eivät olleet sitä kovinta mallia, joten osaksi rakenne hajosi. Syötävääkin jäi yllin kyllin ja vanhemmille vielä varsinaiseksi isänpäiväksi jälkiruokaomenat sekä kermavaahtoa.

Käytä jälkiruokaan mielellään talviomenoita. Sahramiliemestä voi keittää siirapin ja tarjota sitä vaikka jäätelön ja vohveleiden tai pannukakkujen kera!

4-6 kiinteää omenaa

1 sitruuna

4dl vettä

3dl taloussokeria

½g sahramia

 

tosca:

 

50g voita

½dl taloussokeria

1rkl vehnäjauhoa

1rkl vispikermaa

50g mantelilastuja

 

lisäksi:

 

kevyesti vatkattua kermavaahtoa

 

Laita uuni lämpenemään 225 asteiseksi.

 

Kuori omenat ja purista niiden päälle sitruunasta mehu. Lisää kulhoon vettä niin, että omenat peittyy. Laita pikkulautanen painoksi.

 

Sekoita vesi, sokeria ja sahrami kattilassa. Lisää omenat, kun liemi alkaa kiehua. Anna omenoiden keittyä hiljalleen liemen poreillessa noin viiden minuutin ajan. Nosta kattila pois liedeltä ja nosta reikäkauhalla uunivuokaan.

 

Sekoita toscan ainekset kasarissa ja anna kuumeta miedolla lämmöllä. Sekoittele seosta. Jaa seos omenoiden päälle ja paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Tosca saa paistua niin, että omenat saa paahteisen paistopinnan.

 

Anna jäähtyä hetki. Tarjoa haaleina tai kylmänä jälkiruokana esimerkiksi kevyesti vatkatun kermavaahdon kera.



Hieno sipulikastike

Valmistimme äidin kanssa yhteistyössä isänpäiväpäivällisen. Tarjolla oli tämän vuoden hirvenkaadosta paistia, puikulaperunoita ja kermaista sipulikastiketta. Lisäksi vihersalaattia, graavilohta, punajuuria. Jälkiruoaksi nautimme sahrami-toscaomenoita ja kermavaahtoa.

Hienon kermaisen sipulikastikkeen valmistin paistiliemestä ja paistin kanssa muhineista sipuleista. Poistin paistista kalvot ja sidoin paistilangalla tasakokoiseksi paistiksi. Hieroin paistin pintaan hienoa merisuolaa ja rouhittua mustapippuria sekä pistelin paistin eri puolille kuusi valkosipulinkynttä. Sitten paistoin runsaassa voi-öljysekoituksessa kauniin ruskean paistopinnan kauttaaltaan. Viipaloin kolme isohkoa sipulia uunivuoan pohjalle ja nostin paistin niiden päälle. Kaadoin paistin päälle paistorasvat ja vuokaan vielä pari desiä vettä. Paisti kypsyi 125 asteisessa uunissa 68 asteiseksi, jonka jälkeen nostin vuoan uunista ja käärin paistin folioon odottamaan ruokailua.

Kaadoin paistiliemen ja sipulit (myös pari valkosipulinkynttä oli tippunut paistista mukaan) kasariin ja lisäsin vettä. Maustoin liemen ja keittelin sitä kasaan. Kun lientä oli enää kolmannes, paseerasin sipulit siivilän läpi, lisäsin kerman ja aavistuksen kastikesuurusta.

Kannattaa nähdä vaiva, maku oli täydellinen!

3 paahdettua sipulia

2-3 paahdettua valkosipulinkynttä

2dl paistin paistolientä tai demiglacea

5dl vettä

1 lihaliemikuutio

2rkl konjakkia

½tl mustapippurirouhetta

2 sokeripalaa

2dl kuohukermaa

(1rkl tummaa kastikesuurusta)

 



Mustikka-kinuskitäytekakku

Isänpäivää juhlittiin lauantaina jo, kun kotimatka kutsui meitä miehen kanssa sunnuntaiaamusta. Lihapiirakan lisäksi tein isälle mustikka-kinuskikakun jo valmiiksi kotona. Näin pystyimme nauttimaan isänpäiväkahvit ja lauantai-illaksi valmistui sitten juhlavampi päivällinen.

Meidän isällä on tarkka makuaisti eikä hän ole tottunut heittäytymään makujen hurmattavaksi, vaan ne tutut jutut ja omat makumieltymykset vievät kielen mennessä. Oli se sitten hänen omat nimikkolihapullat tai vaikka lempilenkkimakkara :)

Niinpä päätin laittaa kakun täytteeksi mustikasta keittämäni hillokkeen ja kermavaahtoa. Päälle rohkenin keittää vaalean kinuskin maustettuna ripauksessa sormisuolaa.

Ihan yllätyin, kun isä halusi kakkua palan lisää. Ihanaa, että maistui!

kolmen munan vaalea kakkupohja

 

3dl vispikermaa

½dl tomusokeria

5dl mustikkaa

1dl hillosokeria

 

vaalea suolakinuski:

 

2dl kermaa

1dl ruokokidesokeria

1rkl voita

ripaus sormisuolaa tai suolakukkasia

 

kookoslastuja

kultaisia sokerihelmiä

orvokkirakeita