Makkaraa perunassa

Aluksikin kiitos miehelle, että tälle annokselle sain nimen blogipäivitystä varten.

Monesti on tullut tehtyä niitä perinteisiä makkaraperunoita paistamalla ranskalaisia, lenkkimakkara- ja sipulin paloja kuumassa uunissa. Ajatus näistä vähän erilaisista makkaraperunoista syntyi jo viime vuoden puolella, koska pakastimessa oli paketti raakamakkaraa. Potut ja muut aineksetkin löytyi kaapista jo ennen joulua, mutta osa meni muihin ruokiin. Vain makkara pakastimessa ja potut jääkaapissa - onneksi säilyivät syötävinä.

Eilen juttelin naapureiden kanssa uuniperunoista ja aioin tehdä nämä makkaraperunat tänään. Enää en voinut muuttaa suunnitelmia, sillä makkara oli sulatettu jääkaapissa.

Tähän ruokaan tulee liki kaikkea, mitä grillin makkaraperunoissa on "kaikilla mausteilla": perunaa, makkaraa, sipulia, maustekurkkua, sinappia, juustoraastetta. Ainoastaan majoneesi ja ketsuppi on korvattu muilla aineksilla. Pottujen uunissa paistamiseen meni tunti ja noin kolme varttia sitten varsinaisten makkaraperunoiden valmistukseen.

Näistä tuli sellaisia kuin ajattelinkin niiden olevan. Shiracha tuo kivan poltteen suuhun, kun itse perunan täyte on pehmeän täyteläistä. Cheddar rapeutuu mukavasti grillivastuksen alla. Seuraavalla kerralla laitan näin isoon annokseen kaksi pakettia raakamakkaraa ja ripauksen suolaa, vaikka voihan sitä ripauttaa toki annoksen päälle.

6 keskikokoista rosamunda-perunaa

merisuolaa

1 pieni salottisipuli

1 maustekurkku

1rs (150) ruohosipulituorejuustoa

1 pieni punasipuli

1-2pkt (á 280g) raakamakkaraa (tässä: yrtti-bratwurst)

1rkl rouheista dijon-sinappia

100g cheddar-raastetta

shiracha-maustekastiketta maun mukaan

(sormisuolaa)

Pese perunat harjalla ja aseta uunipellille folion päälle, jolle on ripoteltu ohut kerros hienoa merisuolaa. Pistele muutama reikä perunoihin. Laita uunin keskitasolle 200 asteeseen tunniksi.

Kun perunat alkaa olla valmiita, silppua salottisipuli ja maustekurkku ja laita sekoituskulhoon tuorejuuston kanssa. Silppua myös punasipuli valmiiksi.

Poista makkarat suolesta, paloittele ja paista kuumalla pannulla. Rapsuttele perunoista suolat pois, halkaise ja koverra kuoret tyhjiksi sekoituskulhoon, kuitenkin niin, että kuoret jää ehyksi. Laita tyhjät kuoret puhtaalle foliolle odottamaan täytettä.

Pilko perunoita lusikan avulla muiden ainesten kanssa sekaisin. Sekoita joukkoon vielä makkaranpalat, punasipulisilppu sekä sinappi. Täytä tyhjät perunankuoret seoksella. Ripottele päälle cheddar-raastetta ja pursota viimeiseksi silaukseksi shirachaa maun mukaan.

Nosta uunipelti uunin yläosaan (ei ihan ylimmälle tasolle) grillivastuksen alle 250 asteeseen noin 5-10 minuutiksi tai kunnes kuorrute on saanut kauniin värin.

Lisäkkeenä voi tarjota salaattia kirpeällä vinegretillä, jos siltä tuntuu.

Pororuusunen

Olkoon tämä pororuusunen vuoden 2015 päättävä päivitykseni. Kiitän sydämestäni sinua blogini uskollinen lukija/seuraaja. Toivon, että jaksat pysyä mukanani ensi vuonnakin.

Ennen joulua minulta toivottiin monenlaisia jouluruokia, joista pystyin vain murto-osan toteuttamaan. Mietin jotain uuttakin juttua ja sain idean tällaisista pororuususista tai -kukkasista. Ne maistuvat hyvin makean leivän, kuten saaristolais- tai hedelmäisen leivän kanssa, salaatin tai pikkelöityjen kasvisten kera. Meillä palan painikkeena oli hedelmäistä joululeipää.

Kylmäsavuporosiivuja on monen kokoisia. Näitä ruususia tehdessäsi huomioi, että tarvitset vähintään kaksi siivua per ruusunen. Nämä alkupalaksi mainiosti sopivat herkkupalat on helppo valmistaa ja hyytyvät nopeasti.

150g kylmäsavuporosiivuja

2 liivatelehteä

2dl kuohukermaa

100g tuorejuustoa (minulle oli pippurista tuorejuustoa)

¼tl kuivattua timjamia

½tl viherpippuria

ripaus yrttisuolaa

ripaus sokeria

1 pienenpieni valkosipulinkynsi tai 2rkl punasipulia silputtuna

1 punainen suippopaprika

2rkl vettä

lisäksi tarvitset pursotinpussin, tuorekelmua ja muffinssivuoan tai matalia kuppeja

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja mausteet. Silppua valkosipuli tai punasipuli hienoksi. Kuutioi suippopaprika. Sekoita sipuli ja paprika täytteen sekaan. Maista täytettä.

Kuumenna tilkka vettä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois. Sulata liivatteet veteen ja sekoita hyvin täytteen joukkoon.

Laita tuorekelmua muffinssivuokiin/kuppeihin. Asettele yksi tai kaksi kylmäsavuporosiivua muffinssivuokaan kukan muotoon. Siirrä täyte pursotinpussiin. Pursota täytettä pororuusukkeeseen. Taita kuhunkin ruusukkeeseen vielä yksi siivu,paina täytteeseen ja pursota vielä täytettä siivun taitteisiin. Laita kylmään tunniksi pariksi, pidempäänkin, jotta maut tasaantuvat.

Ohjeen aineksilla saat kuusi reilun kokoista ruususta.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2016!!!

Äidin muistolle

Minun piti kirjoittaa äidin muistotilaisuuteen kirje äidille, mutten pystynyt. Monta kertaa tämän vuoden aikana minun on pitänyt päivittää blogiani, mutta en vain päässyt joulukuun 13. päivän 2014 yli. Nytkin istun tässä koneellani ja nojaan käsiini, vaikka ajatuksia, muistoja ja mietteitä olisi kuinka paljon. Sanat eivät vain vieläkään riitä kuvailemaan sitä menetystä, surua ja kaipausta, mitä koen, ei asioita joista haluaisin kertoa saati taitoja, joita häneltä opin.

Rakas Sirkka-äitimme kuoli yllättäen päivälleen vuosi sitten. Muistan pätkiä aamun tapahtumista, kun äiti oli kaatunut, ambulanssi ei ottanut kyytiin, isän hädän, kun äiti ei tuntunut reagoivan, yritykseni saada apua, siskon soitto... Elin shokissa joulun yli pitkälle uuteen vuoteen. Tein joulun, kun sitä äitikin olisi halunnut, valmistin lähes kaikki tarjottavat äidin hautajaisiin. Sen jälkeen tuli tyhjyys.

Vaikka järkevästi ajateltuna nyt äidin on hyvä olla, elettyä elämää hänellä ehti tulla miltei 83 vuotta. En ole kuitenkaan kokenut sitä lohduttavana ajatuksena, sillä en ollut valmis luopumaan, vielä oli vaikka mitä opittavaa. Useamman kerran tuolloin syksyllä meillä oli puhetta hiivaleivän ja rieskan leipomisesta. Äiti olisi ne minulle opettanut, mutta sitten vähää yhteistä aikaa hän ei sitten kuitenkaan halunnut tuhlata leipomiseen. Tehdään sitten seuraavalla kerralla, hän vain totesi. Sitä kertaa ei koskaan tullut.

Onnekseni olen perinyt kuitenkin muuten äidiltä jauhopeukalon ja kokkaustaidot. Johtunee varmaankin siitä, että nuorimmaisena pyörin pisimpään kotona ja kieli pitkällä odotin aina mitä milloinkin. Äiti ei ollut kouluja käynyt kokki, mutta silti hän laittoi monet pidot kotiseudulla, oli sitten kyseessä syntymäpäivät tai hautajaiset. Pääsipä hän edustamaan maakuntaamme 60-luvulla Taidossa talonpito-kilpailuunkin ja hyvin siellä sijoittui. Myös Naisten joulumessut Oulussa kuuluivat äidin ruokaharrastukseen liki 20 vuoden ajan. Sainkin tuona aikana varmaan jonkin piparkakkuallergian, kun aina piparkakkuja paistettaessa saan päänsäryn.

Äiti oli kokeilunhaluinen keittiössä ja esitteli usein löytämiään reseptejä, joita sitten kokeili tai joista minä tein meille maisteltavaa. Joskus kotona odotti uudenlainen voileipäkakku tai pikkuleipiä. Kaikkein mieleisin hänelle taisi kuitenkin olla hedelmäinen joululeipä, jota meillä oli tämän vuosituhannen puolella joka joulu syrjäyttäen pikku hiljaa perinteisen piimälimpun. Äiti oli jo ehtinyt hankkia ainekset leipiin, joita hän antoi läheisilleen joululahjaksikin. Viime jouluna minä tietenkin yritin etsiä ohjetta siinä kuitenkaan onnistumatta ja päädyin tekemään netistä löytämäni reseptin mukaan samantapaista leipää. Nyt itsenäisyyspäiväviikonloppuna olin valmistelemassa tulevia jouluruokia, ja tuota äidin joululeipää isä oli jo ehtinyt toivoa, joten päätin kääntää paikat nurin ohjeen löytääkseni. Niin ei tarvinnut kuitenkaan tehdä, sillä lehti, jossa ohje oli, sattui samantien käteeni, kun keittiönkaapin aukaisin. Leivät onnistuivat miltei täydellisesti ensi yrittämällä, hyvin tuntui maistuvan.

Kiitos rakas Sirkka-äiti, että opetit (välillä tiukkasanaisestikin) kotitaloustaitoja! Kuten sanoin, paljon olisin vielä halunnut oppia, mutta nyt ne on vain opittava itse tai kysyttävä siskolta tai Eilalta, äidin ystävältä.

Kokoan äidin ohjeilla tekemiäni tai äidin eläessään tekemiä ruokia tästä lähtien Äidin parhaat-linkin alle ja joka vuosi teen jonkin äidille mieleisen ruoan tai leivonnaisen, mitä en ole vielä kokeillut tai tänne päivittänyt. Tämä ensimmäinen ruoka on rakuunaporkkanat, joita äiti teki melko usein lisukkeeksi. Käytin annokseen värillisiä porkkanoita ja tuoretta rakuunaa.

Rakuunaporkkanat ja vuohenjuusto-broilerikääröt

Raviolit kananmunankeltuainen sydämessään (it. Uava da Raviolo)

Tekemästäni pastataikinasta päätin tehdä täytettyjä ravioleja, joihin tulee pinaatti-ricottatäyte ja kananmunan keltuainen raviolin keskellä, sydämessä. Tätä herkkua oli valmistettu aikoinaan Italian viimeiselle kuninkaalle Vittorio Emanuelelle. Silloin raviolon päälle oli siivutettu tryffeliä ja pirskotettu kuumaan paahdettua voita. Michaela Chiappa teki oman version, missä pinaatti-ricottatäytteeseen tuli vielä kylmäsavulohta, mutta jätin sen pois. Minullakaan ei ollut tryffeliä, mutta sen sijaan pirskotin hieman tryffeliöljyä raviolieni kanssa tarjoamieni kampasimpukoiden paistossa käyttämäni voin sekaan.

Olin huojentunut jo siinä vaiheessa, kun pastataikinaa mankeloin. Vielä innostuneempi olin, kun sain täytteen pursotettua ja keltuaisen ehjänä raviolien sydämeksi. Ensikertalaisena käytin liian vähän jauhoa, tai no siis mannasuurimoita, ja tuskanhiki nousi, kun pasta imi heti täytteestä kosteutta ja olisi halunnut jäädä pöytään kiinni. Sain kuin sainkin pastan irti ja suoriuduin lopusta valmistelusta hetken pohdinnan jälkeen lautaselle saakka.

Piti siis miettiä, missä järjestyksessä valmistan ravioliannokseni. Näitä jättiravioleja muuten riittää alkuruoaksi yksi kappale, jolloin tarjotaan raviolo, pääruoaksi menee kaksi raviolia. Kun olin saanut pastaveden kuumaksi, paistoin kampasimpukat ja siinä välissä nostin raviolit kattilaan. Yksittäiset raviolit kannattaa laittaa hieman raviolia suuremman leivinpaperipalan päälle ja siitä liu'uttaa suolaiseen keitinveteen.

Vain parin kolmen minuutin kypsennys ravioleille ja sitten reikäkauhalla suoraan lautaselle mieleisten lisukkeiden kera. Ja päälle lusikallinen paahdettua voita ja/tai tryffeliöljyä. Mikä visuaalinen elämys olikaan, kun keltuainen purkautui pastaa leikatessa. Koin myös ihanan makuelämyksen, sillä kampasimpukoiden makeus antoi vastapainoa aavistuksen happamalle pinaatti-ricottatäytteelle. Ensimmäistä kertaa pastan kanssa häärätessäni mankeloin taikinan liian ohueksi, mutta kesti se kuitenkin keittämisen ja pysyi ehjänä lautaselle saakka.

pastataikina

 

pinaatti-ricottatäyte:

 

125g tuoretta pinaattia silputtuna

1rs ricottaa

pari kourallista parmesaania raastettuna

ripaus muskottipähkinää

mustapippuria myllystä

suolaa

(sitruunankuori raastettuna)

 

lisäksi:

 

kananmunan keltuainen/raviolo

tryffeliöljyä

 

Kuullota pinaattia pannulla, kunnes vesi on haihtunut. Nosta leikkuulaudalle ja hienonna. Anna jäähtyä hetki. Raasta parmesaani.

 

Sekoita ainekset hyvin sekaisin ja laita täyte pursotinpussiin. Pursota pastalevylle rinkula, mihin mahtuu keltuainen. Lisää keltuainen. Sivele kananmunanvalkuaista täytteen ympärille ja nosta ravioleille kansi päälle. Painele hyvin kiinni niin, ettei täytepastan sisään jää ilmaa. Nosta leivinpaperipalan päälle.

 

Kuumenna pastankeitinvesi poreilevaksi. Mausta reilusti suolalla. Nosta raviolit keitinveteen ja kypsennä korkeintaan kolme minuuttia.

 

Tarjoa mieleisten lisukkeiden kera. Pirskota päälle paahdettua voita tai tryffeliöljyä tai molempien sekoitusta.





Itsetehtyä pastaa - ihan itse ensimmäistä kertaa

Seuraan erilaisia ruokaohjelmia säännöllisen epäsäännöllisesti :) Mies varmaan sanoisi, etten muuta seuraakaan... Noh, oli miten oli, tallensin tuossa alkusyksystä BBC Foodin  Simply Italian ohjelmaa, missä Michaela Chiappa valmisti lähinnä pastaruokia. Onpa Michaelan ruokaohjelma tainnut pyöriä Ylelläkin tässä jokin aika sitten.

Olen pitkään halunnut kokeilla itse pastan valmistusta. En omista itse pastakonetta, mutta olen sellaisen äidillemme ostanut joululahjaksi. Hän tosin on tehnyt sillä karjalanpiirakoiden pohjia, kun pulikoiminen ei enää käy käden käänteessä. Silloin maksoin laitteesta vähän reilu sata markkaa! Eipä siihen hintaan taida enää Marcato Atlasta saada. Ja tähän pakettiin kuuluu peruskelan (asteikko 1-7) lisäksi tagliatelle ja spagettikelat. Otin laitteen äidiltä lainaan, kun syyslomasella olimme kotonani pidemmän aikaa.

Michaelan tekemät täytetyt raviolit saivat vihdoin tarpeeksi innostumaan ja tosissaan kokeilemaan pastan valmistusta. En siis ihan helpoimmasta päästä lähtenyt kokeiluani suorittamaan. Tietenkään.

Pastan tekemisessä oli hieman hifistelyn makua, siis minulle, koska hain Stockalta pussillisen De Cecco 00-hienojauhettua vehnäjauhoa. Nyt pitäisi pastan onnistua. Ja onnistuihan se, vaikka aavistuksen kuivalta tuntuikin ennen kuin laitoin kelmussa jääkaappiin levähtämään. Valitettavasti toimin yksin pastaa tehdessäni, joten itse kaulitsemisesta, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan, ei ole valitettavasti todistusaineistoa.

Opin kuin opinkin tekemään pastaa, vaikka kantapään kautta. Pientäkään taikinaa kannata kerralla alkaa työstämään pastakoneella, koska lopputulos saattaa olla metrien pituinen. Eikä sitä kannata liian ohueksikaan tehdä, kun olin kerta tekemässä ravioleja. Onneksi taikinaa jäin uusiin kokeiluihin :D Ja teen varmasti uudenkin taikinan, jollei äiti joulun jälkeen konetta tarvii. Vien sen takaisin niitä karjalanpiirakoita varten, vaikka saanen tehdä nekin ihan itse ;)



pastataikina:

 

200g pastajauhoa 00-karkeus (voit kokeilla myös durum-jauhoa)

2 kananmunaa

ripaus sormisuolaa

 

Helpointa pasta on valmistaa pöydällä, jolle kumoat jauhon ja teet jauhokasaan kolon kananmunille. Vielä ripaus suolaa päälle ja joko sormin tai pitkäpiikkisellä haarukalla sekoitellen sekoitat kananmunat jauhoihin. Sitten kunnon vaivaus niin, että kaikki jauhot on vaivattu taikinaan. Laita sitten taikina tuorekelmuun ja jääkaappiin hetkeksi lepäämään. Minulle hetkinen oli vajaa tunti.

 

Hieman liian ohueksi "mankeloin", mutta seuraavalla
kerralla olen taas vähän viisaampi.

Sen jälkeen joko kaulimella tai pastakoneella ohueksi levyksi, josta voi tehdä kuviopastaa, nauhapastaa, jättää levyiksi, mitä vaan keksit :) Jotta pasta ei tartu pöytään tai vadille, käytä tavallisia mannaryynejä imemään kosteutta. Ja keitä pasta runsas suolaisessa vedessä pari kolme minuuttia.